Siirry pääsisältöön

The Book of Mormon: Pakko nauraa

The Book of Mormon oli listan kärjessä musikaaleista, jotka haluan käydä katsomassa täällä Britanniassa. Kohtuuhintaisen lipun metsästäminen vaati noin viikon lippupalvelun sivun kyyläämistä, mutta viimein onnistuin ja paikkanikin oli oikein hyvä. Näytökset ovat todellakin lähes loppuunmyytyjä elokuun loppuun asti ja sen jälkeenkään ei ole paljon valinnanvaraa paikoista. Ei ole ihme, että show on näin suosittu, koska se todellakin on niin hyvä.

Tunsin etukäteen show'n laulut ja juonen, mutta se ei yhtään haitannut esityksestä nauttimista. Yleisö huutonauroi alusta loppuun enkä minä ollut poikkeus. Tarina on sopivan totuudenmukainen ja räävitön. Mormonien usko itsessäänkin on selitettynä todella koominen ja, jos yhtään on törmännyt näihin lähetyssaarnaajiin, ei vain voi olla nauramatta esityksen vain hitusen liioiteltuun tulkintaan heidän käytöksestään.

The Book of Mormon on hauska pelkästään levyltä kuunneltunakin, mutta lavastus ja koreografia ovat piste i:n päälle. Ne on vedetty todella överiksi, mutta se vain toimii. Erityismaininnan ansaitsee mormonien helvetin kuvaus ja afrikkalaisen kylän kurjuus. Myös ensimmäisen näytöksen viimeinen numero Man Up oli juuri täydellisen ylivedetty. The Book of Mormon leikkii loistavasti perinteisten musikaalien tunnusmerkkien kanssa yhdistäen ne epätavallisiin sanoituksiin ja tilanteisiin. Yhdistelmä on erittäin toimiva ja viihdyttävä.

Hauskuuden lisäksi musikaalin tarina esittää myös hyviä kysymyksiä siitä, mikä on oikein ja mikä oikeasti auttaa ihmisiä. Mitään Richard Scarry -tyyppistä rautalangasta väännettyä opetusta tarinalla ei kuitenkaan ole ja hyvä niin.

Näyttelijät olivat kaikki todella lahjakkaita komedianäyttelijöitä ja jokainen punchline tuli juuri oikeaan aikaan. Pääkaksikon Gavin Creelin ja Jared Gertnerin välinen pituusero lisäsi myös heidän välisen fyysisen komedian hauskuutta. Gavin Creelin olen nähnyt aikaisemmin esiintyvän Hair-musikaalissa ja tällä kertaa mies sai minut vakuutettua myös erinomaisena komedianäyttelijänä. Hänen upeaa ääntään ei voi myöskään olla mainitsematta. Jared Gertner sopii rooliinsa täydellisesti ja on erityisen taitava fyysisen komedian puolella.

Ainoa haittapuoli esityksessä oli se, että välillä äänentoisto ei ihan riittänyt yleisön naurun ylitse ja joitain vuorosanoja saattoi jäädä kuulematta. Paha tuollekaan on kuitenkaan mitään tehdä, kun yleisöäkään ei oikein voi hiljentää, jos he ovat tikahtumassa nauruun.


Tuntuu, että tämä kirjoitus ei oikein tehnyt oikeutta sille kuinka hyvä ja hauska musikaali The Book of Mormon oikeasti on. Tässä kai pätee se vanha totuus, että huumoria ei voi selittää. Jos vain saat tilaisuuden – mene katsomaan se. Ellet sitten ole joku todella helposti loukkaantuva kukkahattutäti. Silloin pysy kaukana.


Täytyy vielä näin loppuhuomautuksena mainita kuinka mormonikirkko on ostanut käsiohjelmasta mainoksia, joissa lukee ”The book is always better”. Loistavaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin taivaassa (Seinäjoki)

Niin kuin taivaassa -musikaali teki minuun niin suuren vaikutuksen Helsingissä , että oli välittömästi selvää, että tämä Seinäjoenkin produktio on nähtävä. Tähdet olivat oikeassa asennossa ja puolisoni lomat osuivat juuri ensi-illan aikaan. Ei muuta kuin nokka kohti Seinäjokea ensi-iltahumun sekaan! Musikaali kertoo pienestä paikkakunnasta Pohjois-Ruotsissa, jonne kapellimestari Daniel Daréus muuttaa uraputken vaihduttua terveysongelmiin. Kyläläiset tuntevat Danielin maineen kapellimestarina, mutta eivät tiedä, että hän on todellisuudessa kotikylän poikia. Daniel yrittää vetäytyä hiljaiseen elämään, mutta rempseät kyläläiset saavat hänet vedettyä kirkon kanttoriksi ja näin ollen myös aktiivisen, mutta lepsusti johdetun, kuoron vetäjäksi. Danielin avulla kyläläiset löytävät äänensä niin kuorolaulua kuin itsensä puolustamista varten. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri En halua liiaksi lähteä spoilaamaan musikaalin tapahtumia, mutta omasta mielestäni musikaalin te

Elli Immo

Kemin kaupunginteatteri oli jo nuoresta alkaen lempipaikkani kaupungissa. Siksi sen koettelemukset ovat olleet hyvin kivuliasta seurattavaa viimeisinä vuosina. Kaupunginteatterin tuhkista nousee kuitenkin Kemin teatteri ja en voisi olla asiasta iloisempi. Ensimmäinen vierailuni kunnian sai murhatutkinnasta kertova uusi näytelmä Elli Immo. Elli Immo -näytelmä kertoo nimensä mukaisesti vuonna 1955 Kemissä murhatusta 20-vuotiaasta Elli Immosta, jonka murhaa rikoskirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo alkavat tarkastella uudelleen. Tutkinnassa paljastuu paljon laiminlyötyjä vihjeitä ja näyttää selkeältä, että asiaa on tarkoituksella peitelty. Mikä on ollut poliisin motivaatio pitää asia auki? Miksi moni aikalainen ei ole luottanut poliisiin? Kuva: Nina Susi / Kemin teatteri Näytelmä perustuu tositapahtumiin ja oikea tutkimusprosessi avasi Elli Immon murhatutkinnan uudelleen. Heidi Holmavuo on kirjoittanut myös tämän näytelmän käsikirjoituksen. Ennakkoon mietin, voiko kirjan ki

Xanadu

En koskaan uskonut, että pääsisin näkemään Xanadu-musikaalia livenä, mutta oi niin ihmeellistä on elämä! Xanadua esitettiin Broadwaylla, kun olin teini ja parhaassa fanitusiässä, joten se on levytyksensä ja bootleg-nauhoitusten kautta piirtynyt auttamattomasti mieleeni. Viime kesänä kuuntelin musikaalisoittolistaani ja haikeana mietin kuinka historia tuntuu unohtaneen Xanadun, mutta sitten pari päivää myöhemmin kuin tilauksesta luin Twitteristä kuinka Xanadu tulisi seuraavana kesänä Törnävän kesäteatteriin. Oli ehdottoman selvää, että kesän 2023 lomareissulle laitettaisiin pysähdys Seinäjoelle. Kuva: Emilia Boulevard, Seinäjoen kaupunginteatteri Xanadu perustuu vuoden 1980 kulttiklassikoksi muodostuneeseen elokuvaan. Kleio on muusa suoraan kreikkalaisesta mytologiasta ja saa tehtäväkseen inspiroida nuorta taiteilijaa Sonnya. Kleion kateelliset siskot kuitenkin juonivat hänen päänmenokseen, jotta hän käskyjen vastaisesti rakastuisi kuolevaiseen ja joutuisi karkotukseen jumalallisesta