Siirry pääsisältöön

Kristin Chenoweth: A Little Bit Wicked - Life, Love, and Faith in Stages

Teinivuoteni menivät pitkälti Wicked-musikaalin pauloissa, joten luonnollisesti tunnen Kristin Chenowethin erittäin hyvin. Sanotaan että ”never meet your heroes”, mutta voisin lisätä siihen myös ”or read their autobiographies”. Olen aina tiennyt, että Chenoweth on harras kristitty eikä se ole koskaan aikaisemmin häirinnyt minua. Tässä kirjassa usko on kuitenkin niin vahvassa osassa, että se teki kaltaiseni ateistin olon melko epämukavaksi. Kirja sai minut sanomaan ”voi Jeesus” monta kertaa, mutta ei sillä tavalla kuin Chenoweth ehkä olisi tykännyt. Kirjaa vaivaa yleinen holier-than-thou-asenne, mikä ärsytti minua suunnattomasti.


Kirjassaan Chenoweth (haamukirjoittajansa avustuksella) kertoo elämästään hyppien sinne tänne ajasta, tapahtumasta ja ihmisestä toiseen. Ainoastaan Jumala pysyy kokoajan messissä. Se tekee kirjasta helposti hyvin ärsyttävän lukea. Chenoweth itsekin myöntää, että kyseessä ei ole ”tell-all” -vaan pikemminkin ”tell-a-little” -kirja (s. 225). Osasinkin odottaa, että Chenoweth ei menisi mustamaalaamaan ketään kirjassaan, mutta toisaalta hän osaa olla paikoitellen todella häijy ihan tarkoituksella ja myös vahingossa. Ihan ensimmäisessä luvussa Chenoweth avautuu ihan liikaa huonosta palvelusta lentokoneessa. Hän päättää tilanteen tivaamalla lentoemännän nimeä, jotta voi ”rukoilla hänen puolestaan” (s. 26):
”Your name. Please.” 
”Why?” 
”I’d like to pray for you.” 
“I don’t need your prayers.” 
“Oh, honey,” I tell her truthfully, “we all need prayers. And I’m fixin’ to talk to God about you specifically.”
Huomaatte varmaan nyt mitä tarkoitin sillä holier-than-thou-asenteella? Kyllä minäkin voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan töykeistä asiakaspalvelijoista, mutta silti. Silmäni pyörivät päässäni niin nopeasti, että meinasi taju lähteä ja tahdoin jättää koko kirjan kesken heti alkuunsa. Jatkoin kuitenkin urheasti eteenpäin. Myöhemmin Chenoweth kertoo kuinka raivopäissään outtasi vuokraisänänsä julmin sanoin (s. 97-98). Hän esittää itsensä kuitenkin tarinan sankarina, koska auttoihan hän tuon miesparan vihdoinkin ulos kaapista! Ei. Lisäksi Chenoweth puhuu pilkkaavasti pojasta, jolla on Touretten-oireyhtymä (s. 160) sekä käyttää kepeästi sanoja, kuten ”transu” ja ”lynkata”, joiden painolastia hän ei selkeästi ymmärrä (s. 182 ja 209). Ei.

Kirjassa oli myös hauskoja tarinoita Chenowethin elämästä. Harmi vain, että olin kuullut niistä jo lähes jokaisen, koska hän on kertonut kaikki samat jutut talk show -haastatteluissa, joita katsoin teinivuosinani niin monta. Yllättäen mielestäni kiinnostavin luku käsitteli Chenowethin taidokasta stalkkeria.

Vanhana Wicked-fanina halusin tietysti lukea musikaalin varhaisista vaiheista. Siitä olikin ihan kiinnostavia juttuja, mutta olisin toivonut enemmän. Onhan Wicked kuitenkin nostettu ihan kirjan nimeenkin. Oli mielenkiintoista kuinka vähän Idina Menzelistä on puhetta koko kirjassa. Lähinnä Chenoweth vakuuttelee kuinka huhut siitä, että hän vihaa Menzeliä eivät todellakaan ole totta. Se tuntui vähän omituiselta puolustelulta.

Idina Menzel ja Kristin Chenoweth musikaalissa Wicked
Lopputuomioni on, että Kristin Chenowethin elämänkerta on aikamoista kirjallista kuraa. Naisen suurille faneille se voi olla hauskaa luettavaa, mutta minua se lähinnä rasitti. Kirja on kuitenkin todella nopealukuinen, koska ei sisällä mitään syvällisiä ajatuksia, joten ei se ainakaan montaa lukuiltaani pilannut.



Lähde: Chenoweth, Kristin. 2009. ”A Little Bit Wicked - Life, Love, and Faith in Stages.” New York: Touchstone.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin taivaassa (Seinäjoki)

Niin kuin taivaassa -musikaali teki minuun niin suuren vaikutuksen Helsingissä , että oli välittömästi selvää, että tämä Seinäjoenkin produktio on nähtävä. Tähdet olivat oikeassa asennossa ja puolisoni lomat osuivat juuri ensi-illan aikaan. Ei muuta kuin nokka kohti Seinäjokea ensi-iltahumun sekaan! Musikaali kertoo pienestä paikkakunnasta Pohjois-Ruotsissa, jonne kapellimestari Daniel Daréus muuttaa uraputken vaihduttua terveysongelmiin. Kyläläiset tuntevat Danielin maineen kapellimestarina, mutta eivät tiedä, että hän on todellisuudessa kotikylän poikia. Daniel yrittää vetäytyä hiljaiseen elämään, mutta rempseät kyläläiset saavat hänet vedettyä kirkon kanttoriksi ja näin ollen myös aktiivisen, mutta lepsusti johdetun, kuoron vetäjäksi. Danielin avulla kyläläiset löytävät äänensä niin kuorolaulua kuin itsensä puolustamista varten. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri En halua liiaksi lähteä spoilaamaan musikaalin tapahtumia, mutta omasta mielestäni musikaalin te

Elli Immo

Kemin kaupunginteatteri oli jo nuoresta alkaen lempipaikkani kaupungissa. Siksi sen koettelemukset ovat olleet hyvin kivuliasta seurattavaa viimeisinä vuosina. Kaupunginteatterin tuhkista nousee kuitenkin Kemin teatteri ja en voisi olla asiasta iloisempi. Ensimmäinen vierailuni kunnian sai murhatutkinnasta kertova uusi näytelmä Elli Immo. Elli Immo -näytelmä kertoo nimensä mukaisesti vuonna 1955 Kemissä murhatusta 20-vuotiaasta Elli Immosta, jonka murhaa rikoskirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo alkavat tarkastella uudelleen. Tutkinnassa paljastuu paljon laiminlyötyjä vihjeitä ja näyttää selkeältä, että asiaa on tarkoituksella peitelty. Mikä on ollut poliisin motivaatio pitää asia auki? Miksi moni aikalainen ei ole luottanut poliisiin? Kuva: Nina Susi / Kemin teatteri Näytelmä perustuu tositapahtumiin ja oikea tutkimusprosessi avasi Elli Immon murhatutkinnan uudelleen. Heidi Holmavuo on kirjoittanut myös tämän näytelmän käsikirjoituksen. Ennakkoon mietin, voiko kirjan ki

Xanadu

En koskaan uskonut, että pääsisin näkemään Xanadu-musikaalia livenä, mutta oi niin ihmeellistä on elämä! Xanadua esitettiin Broadwaylla, kun olin teini ja parhaassa fanitusiässä, joten se on levytyksensä ja bootleg-nauhoitusten kautta piirtynyt auttamattomasti mieleeni. Viime kesänä kuuntelin musikaalisoittolistaani ja haikeana mietin kuinka historia tuntuu unohtaneen Xanadun, mutta sitten pari päivää myöhemmin kuin tilauksesta luin Twitteristä kuinka Xanadu tulisi seuraavana kesänä Törnävän kesäteatteriin. Oli ehdottoman selvää, että kesän 2023 lomareissulle laitettaisiin pysähdys Seinäjoelle. Kuva: Emilia Boulevard, Seinäjoen kaupunginteatteri Xanadu perustuu vuoden 1980 kulttiklassikoksi muodostuneeseen elokuvaan. Kleio on muusa suoraan kreikkalaisesta mytologiasta ja saa tehtäväkseen inspiroida nuorta taiteilijaa Sonnya. Kleion kateelliset siskot kuitenkin juonivat hänen päänmenokseen, jotta hän käskyjen vastaisesti rakastuisi kuolevaiseen ja joutuisi karkotukseen jumalallisesta