keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Kylmä murha


Blogini elää! Olen syksyllä muuttanut työn perässä takaisin Pohjois-Suomeen ja vaikka meillä hieno teatteri onkin, ei se korvaa niitä kaikkia teattereja, joita pystyin Tampereelta käsin helposti saavuttamaan. En myöskään usein löydä näytelmistä tarpeeksi sanottavaa blogikirjoitusta varten, joten vaikka teatterissa olen käynyt, ovat mielipiteeni jääneet vain perheeni iloksi (/ärsytykseksi). Nyt minulla olisi kuitenkin sanottavaa.

Kylmä murha on trilleri täydellisestä murhasuunnitelmasta ja siitä miten parhaimmat suunnitelmatkaan eivät aina toimi. Näytelmän kahdessa näytöksessä on hyvin erilaiset tunnelmat. Ensimmäinen näytös on verkkainen ja keskittyy erityisesti murhan motiiveihin ja suunnitelman luomiseen. Tämä näytös toi tahdillaan mieleen pohjoismaiset rikosdraamat. Toisessa näytöksessä suunnitelma on toteutettu, mutta tulokset eivät ole ennakoidut, mikä johtaa tahdin vaihdokseen näytelmässä.

Näytelmää luonnehditaan psykologiseksi trilleriksi ja sanoisin sen olevan osuva kuvaus. Loppua kohti näytelmä sisältää useita nopeita juonenkäänteitä, jotka saavat katsojan aivot käymään kierroksilla ja yrittämään ennakoida seuraavaa mutkaa. Tämä voi johtaa joko siihen, että katsoja kokee loppuratkaisun todella tyydyttävänä, koska ei itse keksinyt sitä, tai siihen, että katsoja keksii oman loppuratkaisun, joka miellyttää häntä enemmän kuin mitä lavalla näkee, mikä johtaa pieneen pettymykseen, vaikka todellisesta lopusta pitäisikin. Itselleni kävi tämä jälkimmäinen, mutta en usko, että se olisi ollut mitenkään vältettävissä, koska olen suuri rikossarjojen ja true crime -podcastien kuluttaja ja olen myös käynyt yliopistossa kaksi rikostarinoiden analysointiin liittyvää kurssia eli olen ohjelmoinut itseni tällaiseksi.

Vaikka olen tavallista kriittisempi rikostarinoita kohtaan edellä mainitsemistani syistä, mielestäni Kylmä murha oli oikein hyvä näytelmä. Kemin kaupunginteatterissa siihen oli onnistuttu luomaan juuri oikeanlainen pahanenteinen tunnelma. Tarinan tapahtumapaikka eli huipputeknologialla varusteltu luksusasunto oli myös saatu tuotua lavalle hyvin uskottavasti.

On minulla kuitenkin myös syytä kritisoida näytelmää. Nämä syyt löytyvät itse tekstistä eivätkä niinkään toteutuksesta. Ensinnäkin tarina vaatii todella paljon erityisiä olosuhteita toteutuakseen: täysin tyhjä kerrostalo, asunto automatisoidulla teknologialla ja uhri, jota kenenkään ei pitäisi kaivata useaan viikkoon. Näytelmää katsoessa tulee väistämättä mieleen, että eikö olisi helpompiakin tapoja saada ihminen hengiltä. Toiseksi tarinassa otetaan esille jonkin yliluonnollisen voiman vaikutus asunnossa, mutta tämä ei vaikuta juoneen millään tavalla. Voisi ajatella, että se tuo tarinaan lisää arvaamattomuuden tunnetta ja ahdistavuutta, mutta mielestäni tarina ei kaipaa tuota lisää varsinkaan kun lopuksi sillä ei ole mitään merkitystä tarinan kannalta. Viimeinen ja mielestäni merkittävin puute tarinassa on se, että naishahmot rajoittuvat yhteen lavalla esiintyvään ja toiseen tarinassa mainittuun. Mielestäni tarina olisi saanut uusia ulottuvuuksia ja hyötynyt useammasta juoneen aktiivisesti osallistuvasta naishenkilöstä. Omassa päässäni kehittelemäni vaihtoehtoinen loppu tarinalle liittyikin juuri tähän asiaan, mutta en ala nyt tänne kirjoittelemaan omia versioitani juonesta.

Tiivistetään tähän loppuun vielä, että suosittelen Kylmä murha -näytelmän katsomista. Minun on vielä pakko huomauttaa, että näytelmässä esiintyy runsaasti tekoverta, joten ota tämä huomioon, jos sinulla on verikammo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti