Thoughts of a Ticket Holder

The Book of Mormon oli listan kärjessä musikaaleista, jotka haluan käydä katsomassa täällä Britanniassa. Kohtuuhintaisen lipun metsästäminen vaati noin viikon lippupalvelun sivun kyyläämistä, mutta viimein onnistuin ja paikkanikin oli oikein hyvä. Näytökset ovat todellakin lähes loppuunmyytyjä elokuun loppuun asti ja sen jälkeenkään ei ole paljon valinnanvaraa paikoista. Ei ole ihme, että show on näin suosittu, koska se todellakin on niin hyvä. Tunsin etukäteen show'n laulut ja juonen, mutta se ei yhtään haitannut esityksestä nauttimista. Yleisö huutonauroi alusta loppuun enkä minä ollut poikkeus. Tarina on sopivan totuudenmukainen ja räävitön. Mormonien usko itsessäänkin on selitettynä todella koominen ja, jos yhtään on törmännyt näihin lähetyssaarnaajiin, ei vain voi olla nauramatta esityksen vain hitusen liioiteltuun tulkintaan heidän käytöksestään. The Book of Mormon on hauska pelkästään levyltä kuunneltunakin, mutta lavastus ja koreografia ovat piste i:n päälle. Ne on...

Vietän kesääni Brightonissa, Isossa-Britanniassa, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että yritän käydä katsomassa mahdollisimman montaa teatteriesitystä täällä ollessani. Ensimmäisenä vuorossa oli klassikkomusikaali A Chorus Line London Palladium -teatterissa. Säästin rahaa ja varasin halvimman lipun ihan piippuhyllyltä, mutta onnekseni ylimpään katsomoon ei ilmeisesti oltu myyty niin paljon lippuja, että sitä olisi kannattanut miehittää, joten minut siirrettiin paljon paremmille paikoille parvelle – kyllä kelpasi! Tunsin etukäteen suurimman osan kappaleista ja niiden kautta tietysti tarinaakin, mutta A Chorus Linea ei voi arvostaa ilman, että näkee taitavat tanssijat itse teossa. Voi sitä hyppyjen ja potkujen määrää. Oli ilo katsoa niin vahvaa osaamista. Näkemässäni esityksessä oli paljon varamiehiä mukana, mutta en usko, että vakituiset esiintyjät voisivat olla yhtään osaavampiakaan. Koska lavastusta ei ole lavalle maalattua viivaa ja peilejä enempää, koreografia on yhä suuremmassa ...