Thoughts of a Ticket Holder

Ollessani vasta nuori ja kaino lukiolainen saapui Spring Awakening elämääni. Luin siitä pienen pienen maininnan lehdestä ja pian matkasinkin koko päivän tämän maan halki Helsinkiin sitä katsomaan. Se oli rakkautta ensitahdeista. Näin hänen vikansa, mutta en välittänyt niistä. Olin rakastunut. Vuosien myötä tunteet laantuivat, mutta yhä muistelin hymyillen sitä tunteiden paloa, mitä vain teinillä voi olla. Kun kuulin, että tämä vanha rakkauteni olisi tulossa uudelleen näköpiiriini, tiesin heti, että tästä tulisi mielenkiintoista. Olisiko vanha rakkauteni yhä yhtä hurmaava vaiko vain pöhöttynyt kasa problematiikkaa? Tiesin, että minun täytyisi saada vastaus heti ensi-illassa. Spring Awakening kertoo nuorista, jotka kamppailevat heräävien seksuaalisten halujensa ja yhteiskunnan sekä vanhempien paineiden ja odotusten alla. Musikaalin erottaa tavallisista teinielokuvista se, että tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Saksaan, jossa seksuaalisuuteen liittyvä häpeä on ihan eri tasolla kuin n...

Pitkästä aikaa uusi kirjoitus! Suoritan tänä vuonna aineenopettajan pedagogisia opintoja ja sen tuomat tehtävät ovat vieneet lähes kaiken aikani eikä vapaa-ajalla ole huvittanut kirjoitella. Nyt olen kuitenkin siinä vaiheessa, että kaikki välttämättömät hommat ovat tehtynä ja vältelläkseni gradun ajattelua tekee mieli yhtäkkiä kirjoittaakin tätä blogia. Mutta jo riittää seikoista, jotka eivät ketään kiinnosta, ja siirrytään itse asiaan. Suku on syvältä on koomikko Larry Davidin näytelmä, joka edustaa tyylilajiltaan TV:stä tuttua tilannekomiikkaa. Minä pidän kovasti tilannekomedioista. Voisi oikeastaan sanoa, että rakastan niitä. Larry Davidin nimi houkutteli minut katsomaan tämänkin näytelmän. Seinfeld on yksi suosikkisarjoistani ja pidän kovasti myös Davidin myöhäisemmästä Curb Your Enthusiasm -sarjasta (odotan innolla niitä uusia jaksoja!). Davidin komiikalla on hyvin tietty tyyli, joka kumpuaa hänen omasta elämästään ja persoonastaan. Curb Your Enthusiasm -sarjassa hän esittääk...

Olen tämän kevään vaihdossa Tallinnassa, mutta se ei tietystikään estä minua käymästä teatterissa. Ilokseni huomasin, että myös täällä pyörii versiointi Evita-musikaalista, koska olin lusmuillut jo hyvän aikaa Tampereen Työväen Teatterin produktiosta bloggaamisessa ja nyt sain sille hyvän tekosyyn kirjoittamalla molemmista produktioista samaan aikaan. Kyllä laiskuus kannattaa. Kuullessani, että Evita on Tampereen työväen teatterin kauden suurmusikaali, olin heti innoissani. Tämä klassikkomusikaali oli jäänyt minulle vielä muutamaa yksittäistä laulua lukuun ottamatta täysin tuntemattomaksi ja tiesin, että TTT:n suurella näyttämöllä saadaan aikaan todella näyttäviä produktioita. Ilokseni voin kertoa, että odotukseni täyttyivät. TTT:n vakuuttavan esityksen jälkeen halusin ehdottomasti nähdä myös Vanemuine-teatterin jo pitkään pyörineen produktion eikä sekään jättänyt kylmäksi. Evita on nimenä varmasti monelle tuttu. Mielikuva vaaleasta maan äidistä on iskostunut monen mieleen...

Näytelmä Kaikki on kohta hyvin kertoo kahdesta rakastavaisesta 80-luvun Tukholmassa. Heidän suhdettaan varjostaa AIDS ja sairauden tuoma epävarmuus tulevaisuudesta sekä ihmisten ennakkoluulot. Näytelmä on kirjoitettu jo vuonna 1989 tapahtumien ollessa vielä tuoreita ja AIDSin kauheus täydessä voimassaan, mutta sen Suomen kantaesitys on vasta nyt Tampereen Työväen Teatterin kellariteatterissa. Jonas Gardell työsti näytelmänsä aiheesta Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin –kirjasarjan, joka on nostanut aihetta keskusteluun pohjoismaissa. Itsekin vaikutuin kovasti kirjoista ja niiden perusteella tehdystä tv-sarjasta, joten näytelmän näkeminen oli itsestäänselvyys. Elämä AIDS-epidemian varhaisina vaiheina on mielestäni erittäin surullinen mutta samalla mielenkiintoinen aihepiiri. Varasinkin mukaan teatteriin nenäliinoja, koska oletin kyynelehtiväni runsaasti. Vaikka näytelmä olikin surullinen, en kuitenkaan vuodattanut yhtään kyyneltä. Tunsin empatiaa hahmoja kohtaan, mutta loppujen lop...

Mielenkiintoni herä si heti, kun kuulin, että Tampereen työväen teatterin ohjelmistoon tulee Yöllisen koiran merkillinen tapaus, jonka olin nähnyt kesällä 2013 Lontoossa (ja jota kutsuin nimellä  The   Curious   Incident  of  the   Dog  at  Night   or   something ,  something ). Lontoossa näytelmä oli visuaalisesti hyvin näyttävä ja sisälsi runsaasti erikoistehosteita.  T iesin, että sama ei yksinkertaisesti olisi toteutettavissa TTT:n lavalla ja siksi halusin ehdottomasti nähdä miten homma on ratkaistu tässä versiossa.   Yöllisen koiran merkillinen tapaus perustuu Mark  Haddonin  romaaniin ja kertoo Christopher nimisestä 15-vuotiaasta pojasta, jolla on Aspergerin oireyhtymä. Oireyhtymänsä vuoksi Christopher käy erityiskoulua, koska hänellä on vaikeuksia ymmärtää sanattomia viestejä eikä hän kestä muiden kosketusta. Hän on kuitenkin matemaattisesti hyvin lahjakas ja aikoo suorittaa ensimmäisenä oppilaan...

Menin katsomaan Tampereen työväen teatterin versiointia The Addams Family -musikaalista ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Mitään suurta pettymystä en siis kokenut, mutta en ilahtunutkaan. Suhtautumistani kuvaa parhaiten sanoilla ”no jaa”. Kuten varmasti monelle yhdysvaltojen ulkopuolella, The Addams Family oli minulle tuttu lähinnä käsitteenä. Tiesin, että hahmot ovat tällaisia kummitusmaisia ja siinä kaikki. Muistin kuinka Wednesdayta Broadway versiossa esittänyt Krysta Rodriguez kommentoi haastattelussa, että musikaalin suuri ongelma oli siinä, että kaikilla on niin suuret odotukset, koska kaikilla on oma visionsa siitä millainen The Addams Family -musikaalin pitäisi olla. Minulle ongelma oli taas päinvastainen. En osannut nauttia musikaalista, koska hahmot eivät olleet minulle tuttuja ja sen vuoksi täysin yhdentekeviä. Itse musikaalissa hahmoihin ei pääse tutustumaan kunnolla ja tuntuu, että katsojan oletetaan jo olevan ”juonessa mukana”. Kokemuksesta jäi enemmänkin sellai...