Thoughts of a Ticket Holder

Muutettuani takaisin pohojoiseen olen käynyt yllättävän vähän lähiteattereissa. Yritän kuitenkin tehdä tähän muutosta ja nyt pääsin työn puolesta näkemään musikaalin Nunnia ja konnia Rovaniemen teatterissa. Ennakko-odotukseni perustuivat lähes täysin musikaalin suomenkieliselle nimelle – luvassa lienee nunnia ja jotain rikollisia. Pitää muuten paikkansa. Kuva: Petri Teppo / Rovaniemen teatteri Wannabe-diskolaulaja Deloris todistaa epäonnekseen gangsteri-poikkiksensa tekemän murhan ja pakenee kertomaan asiasta poliiseille. Poliisiasemalla on töissä hänen yläkoulututtunsa Hiki-Ricky, joka keksii piilottaa Deloriksen luostariin kunnes on hänen aikansa todistaa oikeudessa. Ilman vakaumusta Deloriksen on ymmärrettävästi hankala sopeutua luostarin kurinalaiseen elämään ja Abbedissan tiukkoihin sääntöihin. Abbedissan on yhtä hankala näyttää pakolaiselle lähimmäisenrakkautta samalla kun joutuu huolimaan siitä meneekö heiltä koko luostari alta talousvaikeuksien takia. Delorikselle sopivaksi p

 Ysärilapsena olin Anastasia-animaatioelokuvan täydellistä kohderyhmää. Omistin VHS:n ja jopa nukkeversiot Anastasiasta ja Dimitristä. Nostalgiannälkäisenä millennialiina olen myös tietysti Anastasia-musikaalin täydellistä kohderyhmää. Mutta kuinka hyvin se oikein upposi? Selvitetään. Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri Anastasia kertoo fantasiaversion Venäjän vallankumouksen jälkimainingeista, jossa hallitsijaperheen nuorin tytär selviytyykin perheensä murhasta elossa, mutta muistinsa menettäneenä, ja lähtee selvittämään omaa menneisyyttään. Elämäntapahuijarit Dimitri ja Vlad taasen haluavat värvätä nuoren naisen esiintymään kuolleena pidettynä suuriruhtinattarena hänen isoäitinsä leskikeisarinnan lupaaman mittavan löytöpalkkion toivossa. Aidosti menneisyydestään epätietoisesta Anjasta tulee oivallinen henkilö Anastasian rooliin, mutta pala palalta sekä Anjalle että huijarismiehille alkaa tulla selväksi, että Anja todella on Romanovien hallitsijaperheen nuorin tytär. Vallassa

Billy Elliot -musikaalia on tehty ilahduttavan paljon Suomen teattereissa. Olen itse päässyt nauttimaan  Helsingin  ja Tampereen versioista ja nyt oli vuorossa Oulun teatteri. Odotukset olivat korkealla ja nenäliinat valmiiksi taskussa. Annetaan lasten tanssia! Billy Elliotin tarina on monelle tuttu vuoden 2000 elokuvasta. Nuori poika löytää rakkauden tanssiin englantilaisessa kaivoskylässä ja joutuu taistelemaan rakkautensa puolesta perheensä painostuksen alaisena. Samalla kun Billy taistelee oikeudestaan tanssia, hänen ympäröivä yhteisönsä taistelee oikeudesta työhönsä kaivosalan lakossa. Lopulta vain toinen voittaa. Ei yhtään ihme, että leffasta tehtiin musikaali sillä tarina lähes vaatii sitä. Kuva: Kati Leinonen / Oulun teatteri Billyn maailma ei ole ruusuinen. Perhe on yhä hajanainen äidin kuoleman jälkeen ja pitkittynyt lakko heikentää jo ennestään tiukkoja oloja. Billyn toive vaihtaa nyrkkeilyhanskat balettitossuihin luo lisää muutosta myllerryksen keskelle ja yhteisö ei osaa o

Olen ollut kiinnostunut Come From Awaysta jo muutaman vuoden ajan. Olin eräs syksy syvässä 9/11 kuopassa ahmien tietoa noista järkyttävistä tapahtumista kaikkialta, mistä vain pystyin. Siinä samassa syssyssä kuuntelin Come From Awayn Brodaway-tuotannon levytyksen ja ihastuin teokseen. Kuullessani sen tulevan Tampereen Työväen Teatteriin pääsin taas ihastelemaan kuinka paljon kaikkia mielenkiintoisia musikaaleja Suomessa tuotetaankaan! Ostaessani liput harmittelin, että meni maaliskuulle asti, että löytyi sopiva aika mennä katsomaan tätä musikaalia. Ehkä olisi jo näin kaksi vuotta pandemiassa eläneenä pitänyt osata odottaa, että muuttujia tulee. Lopulta kävikin niin, että ensi-ilta siirrettiin syksylle ja minulla oli liput ensimmäiseen ennakkoon. Odotukseni kasvoivat yhä suuremmiksi! Päivitys 23.10.2022: Tämä kirjoitus on tehty ensimmäisen ennakkoesityksen perusteella, mutta nähtyäni Come From Awayn uudelleen 21.10. voin varmistaa, että aikaisemmat sanani pätevät myös ensi-illan jälkee

Jälleen Once, kuinka ihanaa! Olen jo aikaisemmin kirjoittanut tästä musikaalista vuonna 2013 ja viime syksynä tästä samasta Lilla Teaternin produktiosta, kun se esitettiin ruotsiksi. Once on yksi minulle läheisimmistä musikaaleista ja on todella ihanaa, että sitä on nyt esitetty Suomessa oikein kahdella kielellä. Levitköön Oncen ilosanoma! Once kertoo kahdesta muusikosta, jotka kohtaavat Dublinissa. Toinen on irlantilainen imurikorjaaja ja toinen tsekkiläinen maahanmuuttaja. Yhdessä he alkavat tehdä musiikkia ja sen kautta alkavat toteuttaa imurikorjaajan unelmia, joista hän olisi yksinään jo luopunut. Lopulta unelmatkin muuttavat muotoaan, mutta toteutustapa on edelleen vanhojen muotoinen. Mutta voiko siitä pettyä, kun oma toive toteutuu, vaikka olisi ehtinyt haaveilla jo jostain muustakin? Lilla Teatern – Once – Kuvassa Santeri Helinheimo Mäntylä, Kalle Ruusukallio, Tuukka Leppänen, Aili Järvelä, Joachim Wigelius, Pia Runnakko, Alexander Ulriikka Heikinheimo, Riku Vartiain