Siirry pääsisältöön

Nunnia ja konnia

Muutettuani takaisin pohojoiseen olen käynyt yllättävän vähän lähiteattereissa. Yritän kuitenkin tehdä tähän muutosta ja nyt pääsin työn puolesta näkemään musikaalin Nunnia ja konnia Rovaniemen teatterissa. Ennakko-odotukseni perustuivat lähes täysin musikaalin suomenkieliselle nimelle luvassa lienee nunnia ja jotain rikollisia. Pitää muuten paikkansa.

Kuva: Petri Teppo / Rovaniemen teatteri

Wannabe-diskolaulaja Deloris todistaa epäonnekseen gangsteri-poikkiksensa tekemän murhan ja pakenee kertomaan asiasta poliiseille. Poliisiasemalla on töissä hänen yläkoulututtunsa Hiki-Ricky, joka keksii piilottaa Deloriksen luostariin kunnes on hänen aikansa todistaa oikeudessa. Ilman vakaumusta Deloriksen on ymmärrettävästi hankala sopeutua luostarin kurinalaiseen elämään ja Abbedissan tiukkoihin sääntöihin. Abbedissan on yhtä hankala näyttää pakolaiselle lähimmäisenrakkautta samalla kun joutuu huolimaan siitä meneekö heiltä koko luostari alta talousvaikeuksien takia. Delorikselle sopivaksi puuhaksi löydetään luostarin onnettoman kuoron vetäminen, mutta Deloriksen johdolla kuoro ei pian olekaan enää niin onneton vaan alkaa niittää menestystä. Mutta pysyykö Deloris turvassa, jos luostari saa liikaa huomiota? Menestyksellä tuppaa olemaan aina hintansa.


Nunnia ja konnia on viihdyttävä teatterikokemus. Itse nostaisin sen arvon komediana musikaalin yläpuolelle, koska vaikka kappaleet olivatkin esityksen aikana kivaa kuunneltavaa, ei niistä jäänyt minulla yksikään mieleen. Parhaiten toimivat nopeat kappaleet erityisesti nunnakuoron esittäminä. Hitaista pohdiskelevista kappaleista olisin itse jopa laittanut useamman silppuriin. Mielestäni musikaalin suurin ongelma onkin se, että itse asiaan eli siihen, että Deloris opettaa nunnia esiintymään, pääseminen vie yli tunnin. Ensimmäinen näytös oli mielestäni huomattavan pitkä ja tarina pääsi kunnolla lentoon vasta väliajan jälkeen.


Rovaniemen teatterin toteutus musikaalista on onnistunut. Näyttelijäkaarti pelaa hyvin yhteen ja komedian ajoitus on kohdallaan. Pidin erityisesti puvustuksesta. Deloriksen purppuraiset saappaat olivat upeat. Myös luostarin lavastus on näyttävää ja todella erottuu dramaattisuudellaan muiden tapahtumapaikkojen joukosta.


Kuva: Petri Teppo / Rovaniemen teatteri

Mielestäni on yllättävää, että Nunnia ja konnia on Suomessa jo ollut useamman teatterin esityskalenterissa, koska luulen, että itse tarinana se ei toimi meidän kulttuurillisessa kontekstissa parhaimmalla mahdollisella tavalla. En usko, että luostarit ovat keskivertosuomalaiselle kovin tuttu paikka tai ylipäätänsä katolinen usko ja sen tavat. Samoin osa pienemmistä vitseistä menee helposti yli ymmärryksen, kuten viittaukset protestanttisuuteen tai se, että yhden gangstereista piti ilmeisesti olla latino, joka puhuu koko ajan espanjaa. Toki edelleen Nunnista ja konnista saa viihdyttävän kokonaisuuden, kuten itsekin pääsin näkemään, mutta minua vain jäi mietityttämään kuinka paljon sen mahdollisesta potentiaalista hukkuu suomalaisessa asiayhteydessä. Tarina voisi luultavasti olla enemmänkin kuin vain tanssivia ja laulavia hassuja nunnia.


Yleisestikin jäin miettimään, mikä pohjimmiltaan on tarkoitus olla tämän tarinan anti. Onko se tarina ennakkoluuloista? Onko se kasvutarina? Onko se rakkaustarina? Vai onko se sittenkin noita kaikkia, mutta niin pieninä murusina, että lopulta en oikein tule kylläiseksi? Viimeisimmältä se vähän vaikuttaa. Mutta en sano, etteikö tämänkin kaltaisille musikaaleille ole paikkansa lavalla, erityisesti näin pikkujoulukautena. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen teos, jota tulen jatkossa ajattelemaan tai haluaisin erityisemmin nähdä uudelleen.


Kuva: Petri Teppo / Rovaniemen teatteri

Yhteenvetona voin todeta, että jos kaipaat komediaa ja haluat sen musiikilla kyllästettynä, Nunnia ja konnia on oiva valinta. Jos sen sijaan kaipaat suuria tunteita tai syvällisyyttä, kannattaa valita jokin toinen esitys. Tule katsomaan tämä sitten jollain toisella kertaa, kun sinulla on komediannälkä. Erityisesti arvostan sitä, että tämän musikaalin pääsee näkemään kohtuuhintaisella lipulla, mikä on yhä harvinaisempaa näinä päivinä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elli Immo

Kemin kaupunginteatteri oli jo nuoresta alkaen lempipaikkani kaupungissa. Siksi sen koettelemukset ovat olleet hyvin kivuliasta seurattavaa viimeisinä vuosina. Kaupunginteatterin tuhkista nousee kuitenkin Kemin teatteri ja en voisi olla asiasta iloisempi. Ensimmäinen vierailuni kunnian sai murhatutkinnasta kertova uusi näytelmä Elli Immo. Elli Immo -näytelmä kertoo nimensä mukaisesti vuonna 1955 Kemissä murhatusta 20-vuotiaasta Elli Immosta, jonka murhaa rikoskirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo alkavat tarkastella uudelleen. Tutkinnassa paljastuu paljon laiminlyötyjä vihjeitä ja näyttää selkeältä, että asiaa on tarkoituksella peitelty. Mikä on ollut poliisin motivaatio pitää asia auki? Miksi moni aikalainen ei ole luottanut poliisiin? Kuva: Nina Susi / Kemin teatteri Näytelmä perustuu tositapahtumiin ja oikea tutkimusprosessi avasi Elli Immon murhatutkinnan uudelleen. Heidi Holmavuo on kirjoittanut myös tämän näytelmän käsikirjoituksen. Ennakkoon mietin, voiko kirjan ki...

Wicked-elokuva osa 1

Minä en koskaan uskonut Wicked-elokuvan oikeasti tulevan. Kirjoitan tätä aloituskappaletta ennen elokuvan näkemistä enkä edelleenkään ole täysin vakuuttunut, että se on olemassa. Mikä lie tekoälyskämmi sekin tulee olemaan. Tämä johtuu siitä, että olen ollut Wicked-fani vuodesta 2006 ja tätä elokuvaa on huhuttu ja jopa lupailtu monen monta kertaa vuosien varrella. Jopa niin kauan sitten, että Broadwayn alkuperäiset Elphaba ja Glinda Idina Menzel ja Kristin Chenoweth olivat yhä potentitaalisia vaihtoehtoja päärooleihin (fanien fantasioissa, todellisuudessa he olisivat varmaan olleet liian vanhoja jo silloin). Mutta tänään minun pitäisi vihdoin istua elokuvateatterin penkkiin ja saada nähdä se Wicked-elokuva, josta 14-vuotias minä pystyi vain unelmoimaan. Olen suunnitellut tänne blogiini kirjoitusta elämästäni Wicked-fanityttönä useamman kerran. Ensimmäisen kerran blogin 1-vuotisjuhlan kunniaksi kokonaista 10 vuotta sitten. En ole kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa sitä. Rii...

RENT

Rent - mitä voisinkaan siitä sanoa? Se on suuri rakkauteni. En usko, että olisin kuka olen tänä päivänä ilman Rentiä. Siksi meinasin tukehtua purkkaani, kun kuulin, että TYK Alumniteatteri olisi tuomassa tämän suuren rakkauteni kotikaupunkiini Tampereelle. Kuinka siunattu voikaan yksi ihminen olla - Rent siellä missä minäkin. Minun on siis turha esittääkään, että tämä kirjoitus olisi millään tavalla objektiivinen. Olen päättänyt antaa faniuteni näkyä vapaasti. Yksi kappale tässä postauksessa on täynnä spoilereita niin musikaalista kuin kyseisestä produktiosta. Se on selkeästi merkitty, mutta ei mitenkään piilotettu, joten varo, jos et halua spoilereita. Aikaisemmin olen nähnyt produktion Rentistä Aleksanterin teatterissa vuonna 2012, mutta olen ensisijaisesti cast recordingin suurkuluttaja. Nauhoitusta Broadway-produktion viimeisestä esityksestä joudun säästelemään, koska se saa minut niin suureen tunnemyrskyyn. Olen avoin kaikille produktioille, koska ne ovat kaikki siunauksi...