Siirry pääsisältöön

Nunnia ja konnia

Muutettuani takaisin pohojoiseen olen käynyt yllättävän vähän lähiteattereissa. Yritän kuitenkin tehdä tähän muutosta ja nyt pääsin työn puolesta näkemään musikaalin Nunnia ja konnia Rovaniemen teatterissa. Ennakko-odotukseni perustuivat lähes täysin musikaalin suomenkieliselle nimelle luvassa lienee nunnia ja jotain rikollisia. Pitää muuten paikkansa.

Kuva: Petri Teppo / Rovaniemen teatteri

Wannabe-diskolaulaja Deloris todistaa epäonnekseen gangsteri-poikkiksensa tekemän murhan ja pakenee kertomaan asiasta poliiseille. Poliisiasemalla on töissä hänen yläkoulututtunsa Hiki-Ricky, joka keksii piilottaa Deloriksen luostariin kunnes on hänen aikansa todistaa oikeudessa. Ilman vakaumusta Deloriksen on ymmärrettävästi hankala sopeutua luostarin kurinalaiseen elämään ja Abbedissan tiukkoihin sääntöihin. Abbedissan on yhtä hankala näyttää pakolaiselle lähimmäisenrakkautta samalla kun joutuu huolimaan siitä meneekö heiltä koko luostari alta talousvaikeuksien takia. Delorikselle sopivaksi puuhaksi löydetään luostarin onnettoman kuoron vetäminen, mutta Deloriksen johdolla kuoro ei pian olekaan enää niin onneton vaan alkaa niittää menestystä. Mutta pysyykö Deloris turvassa, jos luostari saa liikaa huomiota? Menestyksellä tuppaa olemaan aina hintansa.


Nunnia ja konnia on viihdyttävä teatterikokemus. Itse nostaisin sen arvon komediana musikaalin yläpuolelle, koska vaikka kappaleet olivatkin esityksen aikana kivaa kuunneltavaa, ei niistä jäänyt minulla yksikään mieleen. Parhaiten toimivat nopeat kappaleet erityisesti nunnakuoron esittäminä. Hitaista pohdiskelevista kappaleista olisin itse jopa laittanut useamman silppuriin. Mielestäni musikaalin suurin ongelma onkin se, että itse asiaan eli siihen, että Deloris opettaa nunnia esiintymään, pääseminen vie yli tunnin. Ensimmäinen näytös oli mielestäni huomattavan pitkä ja tarina pääsi kunnolla lentoon vasta väliajan jälkeen.


Rovaniemen teatterin toteutus musikaalista on onnistunut. Näyttelijäkaarti pelaa hyvin yhteen ja komedian ajoitus on kohdallaan. Pidin erityisesti puvustuksesta. Deloriksen purppuraiset saappaat olivat upeat. Myös luostarin lavastus on näyttävää ja todella erottuu dramaattisuudellaan muiden tapahtumapaikkojen joukosta.


Kuva: Petri Teppo / Rovaniemen teatteri

Mielestäni on yllättävää, että Nunnia ja konnia on Suomessa jo ollut useamman teatterin esityskalenterissa, koska luulen, että itse tarinana se ei toimi meidän kulttuurillisessa kontekstissa parhaimmalla mahdollisella tavalla. En usko, että luostarit ovat keskivertosuomalaiselle kovin tuttu paikka tai ylipäätänsä katolinen usko ja sen tavat. Samoin osa pienemmistä vitseistä menee helposti yli ymmärryksen, kuten viittaukset protestanttisuuteen tai se, että yhden gangstereista piti ilmeisesti olla latino, joka puhuu koko ajan espanjaa. Toki edelleen Nunnista ja konnista saa viihdyttävän kokonaisuuden, kuten itsekin pääsin näkemään, mutta minua vain jäi mietityttämään kuinka paljon sen mahdollisesta potentiaalista hukkuu suomalaisessa asiayhteydessä. Tarina voisi luultavasti olla enemmänkin kuin vain tanssivia ja laulavia hassuja nunnia.


Yleisestikin jäin miettimään, mikä pohjimmiltaan on tarkoitus olla tämän tarinan anti. Onko se tarina ennakkoluuloista? Onko se kasvutarina? Onko se rakkaustarina? Vai onko se sittenkin noita kaikkia, mutta niin pieninä murusina, että lopulta en oikein tule kylläiseksi? Viimeisimmältä se vähän vaikuttaa. Mutta en sano, etteikö tämänkin kaltaisille musikaaleille ole paikkansa lavalla, erityisesti näin pikkujoulukautena. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen teos, jota tulen jatkossa ajattelemaan tai haluaisin erityisemmin nähdä uudelleen.


Kuva: Petri Teppo / Rovaniemen teatteri

Yhteenvetona voin todeta, että jos kaipaat komediaa ja haluat sen musiikilla kyllästettynä, Nunnia ja konnia on oiva valinta. Jos sen sijaan kaipaat suuria tunteita tai syvällisyyttä, kannattaa valita jokin toinen esitys. Tule katsomaan tämä sitten jollain toisella kertaa, kun sinulla on komediannälkä. Erityisesti arvostan sitä, että tämän musikaalin pääsee näkemään kohtuuhintaisella lipulla, mikä on yhä harvinaisempaa näinä päivinä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Billy Elliot (Oulun teatteri)

Billy Elliot -musikaalia on tehty ilahduttavan paljon Suomen teattereissa. Olen itse päässyt nauttimaan  Helsingin  ja Tampereen versioista ja nyt oli vuorossa Oulun teatteri. Odotukset olivat korkealla ja nenäliinat valmiiksi taskussa. Annetaan lasten tanssia! Billy Elliotin tarina on monelle tuttu vuoden 2000 elokuvasta. Nuori poika löytää rakkauden tanssiin englantilaisessa kaivoskylässä ja joutuu taistelemaan rakkautensa puolesta perheensä painostuksen alaisena. Samalla kun Billy taistelee oikeudestaan tanssia, hänen ympäröivä yhteisönsä taistelee oikeudesta työhönsä kaivosalan lakossa. Lopulta vain toinen voittaa. Ei yhtään ihme, että leffasta tehtiin musikaali sillä tarina lähes vaatii sitä. Kuva: Kati Leinonen / Oulun teatteri Billyn maailma ei ole ruusuinen. Perhe on yhä hajanainen äidin kuoleman jälkeen ja pitkittynyt lakko heikentää jo ennestään tiukkoja oloja. Billyn toive vaihtaa nyrkkeilyhanskat balettitossuihin luo lisää muutosta myllerryksen keskelle ja yhteisö ei osaa o

Anastasia

 Ysärilapsena olin Anastasia-animaatioelokuvan täydellistä kohderyhmää. Omistin VHS:n ja jopa nukkeversiot Anastasiasta ja Dimitristä. Nostalgiannälkäisenä millennialiina olen myös tietysti Anastasia-musikaalin täydellistä kohderyhmää. Mutta kuinka hyvin se oikein upposi? Selvitetään. Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri Anastasia kertoo fantasiaversion Venäjän vallankumouksen jälkimainingeista, jossa hallitsijaperheen nuorin tytär selviytyykin perheensä murhasta elossa, mutta muistinsa menettäneenä, ja lähtee selvittämään omaa menneisyyttään. Elämäntapahuijarit Dimitri ja Vlad taasen haluavat värvätä nuoren naisen esiintymään kuolleena pidettynä suuriruhtinattarena hänen isoäitinsä leskikeisarinnan lupaaman mittavan löytöpalkkion toivossa. Aidosti menneisyydestään epätietoisesta Anjasta tulee oivallinen henkilö Anastasian rooliin, mutta pala palalta sekä Anjalle että huijarismiehille alkaa tulla selväksi, että Anja todella on Romanovien hallitsijaperheen nuorin tytär. Vallassa

Come From Away

Olen ollut kiinnostunut Come From Awaysta jo muutaman vuoden ajan. Olin eräs syksy syvässä 9/11 kuopassa ahmien tietoa noista järkyttävistä tapahtumista kaikkialta, mistä vain pystyin. Siinä samassa syssyssä kuuntelin Come From Awayn Brodaway-tuotannon levytyksen ja ihastuin teokseen. Kuullessani sen tulevan Tampereen Työväen Teatteriin pääsin taas ihastelemaan kuinka paljon kaikkia mielenkiintoisia musikaaleja Suomessa tuotetaankaan! Ostaessani liput harmittelin, että meni maaliskuulle asti, että löytyi sopiva aika mennä katsomaan tätä musikaalia. Ehkä olisi jo näin kaksi vuotta pandemiassa eläneenä pitänyt osata odottaa, että muuttujia tulee. Lopulta kävikin niin, että ensi-ilta siirrettiin syksylle ja minulla oli liput ensimmäiseen ennakkoon. Odotukseni kasvoivat yhä suuremmiksi! Päivitys 23.10.2022: Tämä kirjoitus on tehty ensimmäisen ennakkoesityksen perusteella, mutta nähtyäni Come From Awayn uudelleen 21.10. voin varmistaa, että aikaisemmat sanani pätevät myös ensi-illan jälkee