Siirry pääsisältöön

Tekstit

Niin kuin taivaassa

On aina jännittävää, kun pääsee katsomaan jotain musikaalia täysin vailla ennakkotietoja. Kaikki mitä tiesin Niin kuin taivaassa -musikaalista oli, että ihmiset twitter-kuplassani (terveisiä!) todella rakastivat sitä. Kaikki muut ennakko-odotukseni tein musikaalin nimen ja markkinointikuvan perusteella. Pari päivää ennen esitystä näin vanhaa ystävääni ja mainitsin olevani menossa katsomaan tätä musikaalia. Jaoimme samat oletukset: toivottavasti ei liikaa uskontojuttuja ja mahtaako olla kovinkin ruotsalainen. Vastaus on: ei ole, älä huoli ja nojoo mutta myös ei. Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa– Kuvassa Tuukka Leppänen ja Oona Airola – Kuva Otto-Ville Väätäinen Niin kuin taivaassa kertoo maailmankuulusta kapellimestarista Danielista (lausu se päässäsi ruotsalaisittain Daaanielina päästäksesi oikeaan tunnelmaan), joka joutuu terveysongelmien takia lopettamaan uransa ja päättää muuttaa takaisin synnyinseudulleen pieneen kylään. Kaikki kylässä tuntevat hänen maineensa
Uusimmat tekstit

Once (Lilla Teatern)

Minä näin Oncen uudelleen! Vuonna 2013 Lontoon produktiosta kirjoittamani postaus on yksi tämän blogin varhaisimpia ja jo silloin halusin nähdä Oncen uudelleen. En silloin saanut aikaiseksi palata ja olen harmitellut sitä erityisesti viime vuosina. Kuullessani, että Once tulisi Lilla Teaterniin tirautin pari onnen kyyneltä. Olin jo hiljaa luopunut toivosta, mutta sitten täysin yllättäen tulee produktio ihan oman maan kamaralle! Sitten iski pandemia. Ostin silti liput ja pidin toivoa yllä. Ostin liput kolmesti ja kolmesti esitys peruttiin. Aloin ajatella, että olin sittenkin oikeassa ajatellessani, että en enää koskaan pääsisi näkemään Oncea. Minulla oli kuitenkin vielä neljäskin lippu varattuna. Ajankohta läheni, rajoitukset lieventyivät ja minäkin matkustin Helsinkiin. Silti viime hetkeen asti pelkäsin, että itse sairastuisin tai vaikka tornado iskisi. Mutta niin ei käynyt! Näin Oncen uudelleen! Once kertoo kahdesta muusikosta, jotka kohtaavat Dublinissa. Toinen on irlantilaine

Punk

Vihdoinkin takaisin teatterissa! Päätin näin syyslomalla ottaa kaiken pandemian viemän ajan takaisin ja varasin syyslomalle liput viiteen teatteriesitykseen. Yksi niistä oli Tampereen Työväen Teatterin uusi näytelmä Punk. Täytyy myöntää, että Punk valikoitui nähtäväkseni yksinkertaisesti siitä syystä, että sillä oli esitys maanantaina ja se oli kalenterissani sopivasti tyhjä päivä. Minulla ei ole minkäänlaista suhdetta punk-musiikkiin ja vietin esitystä edeltäneet tunnit Spice Girlsistä hössöttäen. Olin siis oivallinen koehenkilö sille, miten esitys uppoaa asiaan täysin vihkiytymättömälle ihmiselle, joka ei ollut edes syntynyt aikana, johon suurin osa näytelmän tapahtumista sijoittuu. Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri Aloitamme vuodessa 2019 ja Liitu valmistautuu lähtemään miesystävänsä kanssa vanhan ystävän syntymäpäiville. Yhteyttä ei ole pidetty aikoihin, mutta nuoruusvuoden ajat punkkareiden joukossa ovat jääneet syvästi sydämeen ja myös miesystävä Pete on jään

In the Heights -elokuva

 Vihdoin se on täällä! In the Heights -elokuvaa on lupailtu jo vuosikymmenen ja korona vielä viivästytti sitä vuoden alkuperäisestä julkaisutahdista, mutta nyt sen hetki on vihdoin koittanut! Minulla on erityinen suhde In the Heights -musikaaliin. Näin sen vuonna 2016 Lontoossa ja se teki minuun niin suuren vaikutuksen, että vuotta myöhemmin valmistui graduni sen ja Rent-musikaalin yhteisöllisyyskuvauksesta. Koska In the Heights omalta osaltaan teki minusta maisterin, täten ollen julistan, että tämäkin blogipostaus on Tieteellinen ™. Okei, oikeasti haluan vain jauhaa kaikki ajatukseni tästä leffasta ulos, joten olkaa hyvä. Hirveästi s poilereita tästä eteenpäin! In the Heights kertoo New Yorkin Washington Heights -asuinalueen asukkaiden elämästä muutaman päivän ajalta heinäkuun alun kuumina kesäpäivinä. Tarina käsittelee asukkaiden yrityksiä toteuttaa omia pieniä unelmiaan, sue ñ itojaan. Usnavi haluaa palata Dominikaaniseen tasavaltaan herättääkseen henkiin edesmenneen isänsä

Teatteria streamilta: Funny Girl Malmö Operassa

Sattuneesta syystä syksyn teatteritarjonta on osoittanut hieman tavallista hankalammaksi tavoittaa. Ajat, jolloin pääsisin matkustamaan kauemmas näkemään houkuttelevia musikaaleja, on jo loppuunmyyty koronan rajoittamien asiakaspaikkojen takia. Ruotsissa tilanne on vielä hankalampi, koska julkiset tilaisuudet on rajattu 50 henkeen. Tämän takia Malmö Opera tarjoaa jokaiseen syyskuun Funny Girl -musikaalin esitykseen streaming-mahdollisuutta. Olen katsellut jo vuosia sivusta, kuinka Malmössä näkyy olevan kiinnostavia esityksiä, mutta sinne lähteminen olisi sen verran suuri operaatio, että en ole ajatusta enempää sille uhrannut aikaani. Malmöa kohti minua on houkutellut esitysten lisäksi niiden päätähti Sanna Nielsen. Nielsen on ruotsalainen laulaja, näyttelijä ja juontaja ja minulle erityisesti tuttu Melodifestivalen -jumalattarena. Hänen Facebook -sivuiltaan minä tästä streamistakin ensin kuulin, joten totta kai menin heti ostamaan lippua! Kuvaaja: Charlotte T Strömwall Funny Girl on

Teatterikevään äkilliset päättärit: Someday, Somewhere -musikaalikonsertti

Jahkailtuani jo useamman viikon ajan päätin tammikuussa repäistä ja ostin liput Someday, Somewhere -konserttiin Ouluun keskelle työviikkoa. Monen mielestä tämä ei ehkä ole kummoinen repäisy, koska asun kuitenkin vain 100 kilometrin päässä, mutta haluaisin huomauttaa, että olen äärimmäisen hermoileva ihminen ja, koska julkinen liikenne ei kulje ilta-aikaan kätevästi Oulusta pohjoiseen, jouduin yöpymään kaupungissa ja lähtemään varhain aamusta kotiin ja menemään sen jälkeen vielä töihin. Ihan tarpeeksi jännitystä tämmöiselle hermopallolle siis! Enpä tuolloin tammikuussa tiennyt, että siinä ei olisi vielä kaikki. Konserttiviikolla koronatilanne alkoi päivä päivältä näyttää pahemmalta. Konserttipäivän aamuna mietin, että onneksi tilaisuus on tänään, koska laajamittaiset perumiset alkavat koska tahansa. Päätellessäni työpäivääni sain ystävältäni viestin, että yli 500 ihmisen yleisötilaisuuksia suositellaan peruttaviksi. Siitä alkoi googletusrumba. Ensin selvitin, että tapahtum

10 musikaalia, joista muistan vuosikymmenen

Musikaalien levytykset ovat sellaisia, että ne usein tulevat elämääni kovaa ja pysyvät siellä parin kuukauden ajan rankalla toistolla. Koska musikaaleissa on yleensä musiikkia tunnelmasta toiseen, löytää levytyksestä aina sopivan kappaleen omaan fiilikseen. Imettyäni kaiken mehun levytyksestä siirryn taas muuhun musiikkiin ja podcasteihin, kunnes löydän uuden uhrini (samoin kuin sarjamurhaajilla, minullakin on cooling off -jakso välissä.) Kausiluontoisuutensa takia tietyt ajanjaksot jäävät mieleeni juuri tiettyjen musikaalien säveltämänä. Näin vuosikymmenen lopussa on hyvä kohta summata menneitä vuosia ja niiden soundtrackia. On tietysti olemassa musikaaleja, jotka ovat olleet elämässäni mukana niin tasaisesti, että en yhdistä niitä mihinkään tiettyyn ajanjaksoon, kuten esimerkiksi Next to Normal, mutta rajataanpa tämän kirjoituksen sisältö ennen kuin lähden aivan hillittömästi rönsyilemään. Kesä-syksy 2010: Hair Hair oli minulle tuttu jo ennen tätä elokuvan ja kirjastosta