Siirry pääsisältöön

Tekstit

Poikabändi

Teatterilomani ei onneksi koostunut vain rakenteeltaan tutuista Disney-elokuvien näyttämöversioista vaan pääsin myös näkemään Tampereen työväen teatterin uutuusmusikaalin Poikabändi. En tiennyt esityksestä etukäteen muuta kuin sen nimen ja sen nimi kuvaakin tätä teatterikokemusta täydellisesti. Poikabändi on musikaalina kuin poikabändit yleensä: paperilla ihan naurettavia höpöhommia, mutta käytännössä niin ammattimaisesti toteutettuja, että ne muuttuvat uniikilla tavalla vetovoimaisiksi.


Poikabändi kertoo tarinan kuvitteellisen ToiBoys -yhtyeen synnystä, noususta tähteyteen ja lopulta bändin hajaantumisesta, kuten poikabändeille tuntuu aina käyvän. Tarina sijoittuu 90-luvulle ja poptähteys on hahmoille ainoa tapa löytää menestystä laman piinaamassa Suomessa. Tutustumme yksitellen bändin jäseniin heidän todellisina persooninaan ja sitten näemme, miten he tietoisesti tuotteistavat itsensä sopiakseen poikabändin menestysmuottiin. Menestys tuo mukanaan iltapäivälehtien lööpit ja viinanhuur…
Uusimmat tekstit

Notre Damen kellonsoittaja

Notre Damen kellonsoittaja on mielestäni yksi parhaimmista Disney-elokuvista, mutta löysin sen hienouden vasta lukioikäisenä. Olen edelleen sitä mieltä, että tarina ei todellakaan ole mikään lapsille helposti pureksittava eikä sen kuulukaan olla. Musiikillisestikin Notre Damen kellonsoittaja on raskas hartaine ja mahtipontisine sävellyksineen. Siksi se sopiikin erinomaisesti näyttämölle.


Tarina on varmasti monelle tuttu: kavala arkkidiakoni Frollo piilottaa Quasimodon vauvasta alkaen Notre Damen katedraalin kellotorniin, missä hän varttuu nuoreksi mieheksi. Quasimodo haaveilee elämästä ihmisten seurassa, mutta hänen epämuodostunut selkärankansa ja Frollon pelottelut lannistavat häntä. Uskaltautuessaan vihdoin ulos Quasimodo kohtaa valovoimaisen romanitytön, Esmeraldan, joka lumoaa hänet ja samalla myös sotilas Phoebuksen sekä itse Frollon. Esmeralda osoittaa Quasimodolle ystävyyttä ja Phoebukselle romanttista kiintymystä, mutta koska Frollo jää ilman eikä kestä ”syntistä” himoaan, jo…

Pieni merenneito

Kuten niin monella 90-luvun lapsella, on Disneyn Pienellä merenneidolla suuri paikka sydämessäni. Disneyn elokuvamusikaalit ovat vaikuttaneet suuresti siihen, että olen rakastunut musikaaleihin ja Pieni merenneito ei ole mikään poikkeus, vaikka en suureksi harmikseni sitä koskaan omistanutkaan VHS:llä. Lainasin kasetin kirjastosta aina kuin mahdollista ja harjasin Ariel -barbieni punaisia hiuksia toivoen omistavani itse samanlaiset. Seurasin teininä myös aktiivisesti näyttämöversion rantautumista Broadwaylle, koska noh seurasin silloin mitä tahansa Broadway uutisia. Kuuntelin musikaalin levytystä usein ja tapitin yhden bootleginkin läpi. Siksi Helsingin kaupunginteatterin produktion näkeminen oli minulle selviö, mutta samalla kuvittelin tietäväni, mikä minua odottaa. Olin väärässä.


Pieni merenneito on tarinana todella tärkeä. Jos joku väittää, että se kertoo vain teini-ihastuksesta ja miehen löytämisestä naisen päätehtävänä, ei katsoja ole ymmärtänyt tarinaa tai vain tahallaan typist…

Perutussa esityksessä 44 teinin kanssa?! - Taidetestaamassa Rovaniemellä

Alan kai hyväksyä sen, että tätä nykyä jaksan kirjoittaa noin kerran vuodessa. Tähän vaikuttaa tietysti se minkä takia tätä kirjoitusta pääsen ylipäätään kirjoittamaan: olen nykyään ihan oikea työssäkäyvä opettaja.
Olen myös kahdeksannen luokan luokanvalvoja ja siinä on syy koko tähän seikkailuun. Suomen kahdeksasluokkalaiset ovat viime vuosina päässeet kokemaan taidetta osana Taidetestaajat -hanketta. Tähän kuuluu vierailut taidetta testaamaan omassa maakunnassa sekä maamme pääkaupunkiin. Prosessi alkoi meidän osaltamme jo viime keväänä, kun rekisteröimme tiedot oppilaistamme ja toiveet vierailuistamme Taidetestaajat -palveluun. Minä näin tietysti tämän hienona hetkenä ottaa vähän omaa hyötyä koko jutusta ja toivoin vierailuja teatteriin. Suureksi ilokseni molemmat vierailukerrat osuivatkin teatteria katsomaan!

Ensimmäisinä vierailuista oli vuorossa matka oman maakunnan sisällä eli meidän tapauksessamme Rovaniemelle. Tällä kertaa mukaan lähtivät kaikki koulumme kahdeksannet luokat…

Kinky Boots

Huomioithan, että tämä kirjoitus sisältää keskustelua Kinky Boots -musikaalin juonesta. Jos tahdot välttyä kaikilta spoilereilta, ole hyvä ja palaa lukemaan nähtyäsi musikaalin itse.
Minulla on ollut nyt useita tilaisuuksia käydä katsomassa Kinky Boots maailmalla, mutta olen aina lykännyt sitä, koska olen ajatellut, että ehdin kyllä myöhemmin. Kun kuulin, että Kinky Boots tulee Helsingin kaupunginteatteriin, ajattelin, että no niin nythän se hetki on koittanut! Järjestelin itselleni musikaalitäytteisen syysloman ja koko putken aloitti Kinky Boots.
Kinky Boots kertoo vastentahtoisesta kenkätehtaan perijästä, Charliesta, ja Lola-nimisestä drag queenista, jotka kohtaavat sattumalta englannin yössä, mutta päätyvät auttamaan toinen toistaan. Charlie oli jo muuttanut rakkaansa perässä Lontooseen, kun hänen isänsä äkillinen kuolema pakottaa hänet perheyrityksen johtoon. Kenkätehtaan tuotteille ei ole kysyntää, mutta kohdattuaan Lolan Charlie keksii lähteä täyttämään markkinarakoa upeille korko…

Tytöt 1918

Jos joku sanoisi, että Tytöt 1918 on tehty ihan vain minua varten, uskoisin häntä.
Tytöt 1918 on musikaali kansalaissodassa Tampereen naiskaartissa taistelleista tytöistä. (Musikaalissa konfliktia kutsutaan kapinaksi, joten viittaan siihen sillä sanalla myös tässä kirjoituksessa tästä eteenpäin.) Tarinan alussa tytöt esittäytyvät ja kertovat tulevan kohtalonsa. Sen jälkeen näemme hetket ennen kapinan syttymistä ja syyt, jotka johtavat jokaisen tytön päätökseen liittyä kaartiin. Toisen näytöksen aikana seurataan kapinan kulkua Tampereen kannalta ja näemme kuinka jokainen tyttö kohtaa musikaalin alussa hänelle määritellyn kohtalonsa. Vaikka hahmojen kohtalot alussa luetellaankin, hahmoja on niin monta, että katsoja ei mitenkään voi muistaa heidän kaikkien loppua, joten se ei pilaa tarinan ”jännitystä.” Toisaalta musikaalissa ei ole kyse mistään trilleristä vaan inhimillisistä kokemuksista tässä aivan liian pitkään vaietussa osassa Suomen historiaa. Tyttöjen kohtalot tuntuvat epäoikeude…

Kylmä murha

Blogini elää! Olen syksyllä muuttanut työn perässä takaisin Pohjois-Suomeen ja vaikka meillä hieno teatteri onkin, ei se korvaa niitä kaikkia teattereja, joita pystyin Tampereelta käsin helposti saavuttamaan. En myöskään usein löydä näytelmistä tarpeeksi sanottavaa blogikirjoitusta varten, joten vaikka teatterissa olen käynyt, ovat mielipiteeni jääneet vain perheeni iloksi (/ärsytykseksi). Nyt minulla olisi kuitenkin sanottavaa.
Kylmä murha on trilleri täydellisestä murhasuunnitelmasta ja siitä miten parhaimmat suunnitelmatkaan eivät aina toimi. Näytelmän kahdessa näytöksessä on hyvin erilaiset tunnelmat. Ensimmäinen näytös on verkkainen ja keskittyy erityisesti murhan motiiveihin ja suunnitelman luomiseen. Tämä näytös toi tahdillaan mieleen pohjoismaiset rikosdraamat. Toisessa näytöksessä suunnitelma on toteutettu, mutta tulokset eivät ole ennakoidut, mikä johtaa tahdin vaihdokseen näytelmässä.
Näytelmää luonnehditaan psykologiseksi trilleriksi ja sanoisin sen olevan osuva kuvaus. L…