Niin kuin taivaassa (Seinäjoki)

Niin kuin taivaassa -musikaali teki minuun niin suuren vaikutuksen Helsingissä, että oli välittömästi selvää, että tämä Seinäjoenkin produktio on nähtävä. Tähdet olivat oikeassa asennossa ja puolisoni lomat osuivat juuri ensi-illan aikaan. Ei muuta kuin nokka kohti Seinäjokea ensi-iltahumun sekaan!

Musikaali kertoo pienestä paikkakunnasta Pohjois-Ruotsissa, jonne kapellimestari Daniel Daréus muuttaa uraputken vaihduttua terveysongelmiin. Kyläläiset tuntevat Danielin maineen kapellimestarina, mutta eivät tiedä, että hän on todellisuudessa kotikylän poikia. Daniel yrittää vetäytyä hiljaiseen elämään, mutta rempseät kyläläiset saavat hänet vedettyä kirkon kanttoriksi ja näin ollen myös aktiivisen, mutta lepsusti johdetun, kuoron vetäjäksi. Danielin avulla kyläläiset löytävät äänensä niin kuorolaulua kuin itsensä puolustamista varten.

Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

En halua liiaksi lähteä spoilaamaan musikaalin tapahtumia, mutta omasta mielestäni musikaalin teemat ovat meille kaikille pohjoismaalaisille ja erityisesti pienien kaupunkien kasvateille tuttuja. Suomalainen puhumattomuuden kulttuuri on erilaista kuin ruotsalainen, mutta se että isoista jutuista vaietaan ja muiden asioihin ei juuri puututa, on yhteistä. Se, että tämä ilmiö esiintyy tässä tarinassa Ruotsissa voi olla meille portti tarkastella omaa ongelmaamme tietyn etäisyyden turvin. Eihän me tuolla lailla turhista löpistä, suomalainen sanoo suoraan! Mutta sanommeko todella? Vai olemmeko sittenkin vain kokonaan hiljaa? Jopa silloin kun suun avaaminen olisi elintärkeää?

Musikaalia on Seinäjoella markkinoitu kuvauksella ”suurien tunteiden musikaali” ja se mielestäni kuvaa sitä täydellisesti. Tarinan aikana pääsee tuntemaan iloa, surua, pelkoa ja raivoa. Fredrik Kempen sävellys ohjaa tunnetilasta toiseen taidokkaasti. Yksi suurimpia syitä, miksi pidän niin kovasti tästä musikaalista on se, kuinka paljon sen aikana saa tuntea. On niin vapauttavaa kerrankin vain antaa itselleen katsomon turvassa tuntea niin paljon kuin vain jaksaa. Esityksen jälkeen puolisoni kommentoikin kuinka vaikutin reagoivan kaikkeen kyynelillä. Se on totta ja se oli ihanaa.

En halua liiaksi lähteä vertailemaan tätä Seinäjoen produktiota Helsingin kantaesitykseen, mutta en voi olla ottamatta esille yhtä suurta eroa. Helsingissä musikaali alkaa prologilla, jossa käydään läpi Danielin koko elämäkerta lapsuudesta tähän päivään. Seinäjoessa musikaali alkaa lyhyellä pätkällä kuorolaulua ja siirtyy sitten Danielin sooloon Nyt on se aika jonka sain. Katsojalla on siis täysin eri määrät tietoa Danielin historiasta ja motiiveista näissä eri produktioissa. Seinäjoen ratkaisussa Daniel ei tunnu samalla tavalla tarinan päähenkilöltä vaan tämä on ennemminkin koko kyläyhteisön tarina. Itse olin hieman epäileväinen, onko katsojalla kaikki tarvittava tieto tarinan loppuratkaisua ajatellen ilman tätä alun montaasia, mutta kuulusteltuani puolisoani, joka näki musikaalin ensi kertaa, päädyin tyytyväisenä siihen johtopäätökseen, että kaikki tarvittava tieto kyllä hänelle välittyi tästä huolimatta. Itse ehkä jäin hieman haikailemaan tuon puuttuvan alkutarinan perään, mutta ei sen puuttuminen elämykseeni suuremmin vaikuttanut.

Seinäjoen tuotannossa on hyödynnetty uskonnollista kuvastoa enemmän kuin Helsingissä. Daniel on Kristuksen kaltainen hahmo, joka johdattaa laumaansa uuden tiedon äärelle. Lena ei vain näe enkeleitä ympärillään vaan on itsekin enkelimäinen hahmo (vannon, että tämä mielikuva ei perustu vain hänen pitkiin vaaleisiin hiuksiinsa.) Se, että uskonnollisuus on isommin läsnä koko tarinassa saa muun muassa Stigin hurskauden purkaukset sopimaan luonnollisemmin kokonaisuuteen.

Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Näyttelijäsuoritukset ovat jälleen kerran erinomaiset. Peter Nyberg Danielina on juuri oivallinen herkkä taiteilija. Kuten mainitsin, Natalil Lintalan Lenassa on ihanaa enkelimäisyyttä, joka sopii rooliin hyvin. Koko näyttelijäkaarti onnistuu erinomaisesti tuomaan tämän kyläyhteisön lavalle, mutta minun täytyy vielä erikseen mainita Lauri Ketonen Arnena, joka vetää nimikkolaulunsa suurenmoisen lennokkaasti.

Mukana tuotannossa on Seinäjoen kaupunginteatterille ennätysmäärä ihmisiä. Kahdenkymmenen näyttelijän lisäksi mukaan on myös laulajia Sorja- ja Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat Jussit -kuoroista – ja sen kyllä huomaa. En tunnetusti ole erityisen suuri kuorolaulun ystävä, mutta tässä musikaalissa se soljuu niin kauniisti, että jopa minä en voi valittaa.

Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Niin kuin taivaassa on erinomainen musikaali, joka on toteutettu Seinäjoen kaupunginteatterissa hienosti. Niin monet Suomessa tuotetuista musikaaleista ovat amerikkalaista tai brittiläistä perua, että Niin kuin taivaassa erottuu pohjoismaalaisuudellaan positiivisesti. Seinäjoella liput ovat myös verrattain kohtuullisen hintaiset (57 euroa), mistä olen erittäin tyytyväinen. Tätä musikaalia kelpaa tulla katsomaan vähän pidemmänkin matkan päästä. Olin myös erittäin mielissäni siitä, että osa iltaesityksistä alkaa jo klo 18. Varsinkin näin pitkän musikaalin kanssa on oikein kiva, kun hotellille paluu ei mene iltakymmeneen.