Siirry pääsisältöön

Elli Immo

Kemin kaupunginteatteri oli jo nuoresta alkaen lempipaikkani kaupungissa. Siksi sen koettelemukset ovat olleet hyvin kivuliasta seurattavaa viimeisinä vuosina. Kaupunginteatterin tuhkista nousee kuitenkin Kemin teatteri ja en voisi olla asiasta iloisempi. Ensimmäinen vierailuni kunnian sai murhatutkinnasta kertova uusi näytelmä Elli Immo.


Elli Immo -näytelmä kertoo nimensä mukaisesti vuonna 1955 Kemissä murhatusta 20-vuotiaasta Elli Immosta, jonka murhaa rikoskirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo alkavat tarkastella uudelleen. Tutkinnassa paljastuu paljon laiminlyötyjä vihjeitä ja näyttää selkeältä, että asiaa on tarkoituksella peitelty. Mikä on ollut poliisin motivaatio pitää asia auki? Miksi moni aikalainen ei ole luottanut poliisiin?


Kuva: Nina Susi / Kemin teatteri

Näytelmä perustuu tositapahtumiin ja oikea tutkimusprosessi avasi Elli Immon murhatutkinnan uudelleen. Heidi Holmavuo on kirjoittanut myös tämän näytelmän käsikirjoituksen. Ennakkoon mietin, voiko kirjan kirjoittamisprosessin kuvaamisesta todella tehdä mielenkiintoista teatteria. Epäluuloni olivat kuitenkin turhia sillä Elli Immosta on saatu erittäin mukaansatempaava teos. Toteutukseltaan näytelmä on kuin rikossarja ihmiset puhuvat nopeasti, selailevat papereita ja kopsuttelevat paikasta toiseen kulkuluvat kaulassa. Välillä otetaan flashback menneisyyteen ja pohditaan, mitä oikein tapahtuikaan. Näytelmä muistutti minua hyvällä tavalla erittäin paljon takavuosina katsomastani rikossarjasta Todistettavasti syyllinen (Cold Case), jossa myös tutkittiin selvittämättömiä rikoksia.


Elli Immo on todella napakka kokonaisuus, joka etenee luontevasti läpi esityksen. Näytelmää ymmärtääkseen ei tarvitse olla erikseen mitään tietoa Elli Immosta tai Kemin kaupungista. Tarinassa tuodaan taidokkaasti esiin vaadittavaa historiallista kontekstia. Tarina valottaa montaa seikkaa, josta minulla ei ollut aavistustakaan, vaikka olen syntyperäinen kemiläinen. Ajan tiedon jakaminen on myös toteutettu hauskalla tavalla Olli Haltun esittämän historioitsijahahmon kautta eikä tylsästi luennoimalla.


Kuva: Nina Susi / Kemin teatteri

Vaikka Elli Immo kertookin ensisijaisesti murhan tutkinnasta, ei tarina kuitenkaan kauniilla tavalla koskaan unohda sitä, että Elli Immo oli todellinen ihminen, jonka elämä päättyi traagisesti liian varhain. Sen takia onkin tärkeää, että hänen murhaansa edelleen pidetään mielessä, jotta syyllinen vihdoin saataisiin selville. Se, että poliisitutkintaa ei ole aikoinaan tehty puhtaat jauhot pussissa, on väärin ja näytelmä nostaa sen tärkeästi esille.


Kuva: Nina Susi / Kemin teatteri

Koko työryhmä on tehnyt erinomaista työtä näytelmän tuomisessa lavalle. Heidi Holmavuo on luonut käsikirjoituksen, joka puskee eteenpäin kuin pikajuna (VR:ää luotettavammin.) Petri Jäärnin ohjaus sopii täydellisesti uuteen teatteriin. Puvustus ja lavastus toimivat. Kaikki näyttelijät – Laura Eskola, Olli Halttu, Tuija Hanhikoski, Suvi Hurme, Jaana Joensuu ja Antti Kyllönen – tekevät mahtavat roolisuoritukset. Näytelmä yksinkertaisesti toimii.


Näin yhteenvetona sanoisin, että Elli Immo on true crime -näytelmänä hyvin harvinaislaatuinen ja todella toimiva teos. Usein komedioita suositellaan helposti lähestyttävinä vaihtoehtoina myös ihmisille, jotka eivät yleensä välttämättä ole suurimpia teatterin ystäviä. Elli Immo ei missään nimessä ole komedia, mutta näen, että sillä on samanlaista potentiaalia vedota laajaan yleisöön. Kävin itse katsomassa näytelmää työporukalla ja kaikki reagoivat siihen erittäin positiivisesti. Se kertoo mielestäni kaiken oleellisen teoksen vetovoimasta. Siitä vain rohkeasti uuteen Kemin teatteriin katsomaan itse!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

RENT

Rent - mitä voisinkaan siitä sanoa? Se on suuri rakkauteni. En usko, että olisin kuka olen tänä päivänä ilman Rentiä. Siksi meinasin tukehtua purkkaani, kun kuulin, että TYK Alumniteatteri olisi tuomassa tämän suuren rakkauteni kotikaupunkiini Tampereelle. Kuinka siunattu voikaan yksi ihminen olla - Rent siellä missä minäkin. Minun on siis turha esittääkään, että tämä kirjoitus olisi millään tavalla objektiivinen. Olen päättänyt antaa faniuteni näkyä vapaasti. Yksi kappale tässä postauksessa on täynnä spoilereita niin musikaalista kuin kyseisestä produktiosta. Se on selkeästi merkitty, mutta ei mitenkään piilotettu, joten varo, jos et halua spoilereita. Aikaisemmin olen nähnyt produktion Rentistä Aleksanterin teatterissa vuonna 2012, mutta olen ensisijaisesti cast recordingin suurkuluttaja. Nauhoitusta Broadway-produktion viimeisestä esityksestä joudun säästelemään, koska se saa minut niin suureen tunnemyrskyyn. Olen avoin kaikille produktioille, koska ne ovat kaikki siunauksi...

Wicked-elokuva osa 1

Minä en koskaan uskonut Wicked-elokuvan oikeasti tulevan. Kirjoitan tätä aloituskappaletta ennen elokuvan näkemistä enkä edelleenkään ole täysin vakuuttunut, että se on olemassa. Mikä lie tekoälyskämmi sekin tulee olemaan. Tämä johtuu siitä, että olen ollut Wicked-fani vuodesta 2006 ja tätä elokuvaa on huhuttu ja jopa lupailtu monen monta kertaa vuosien varrella. Jopa niin kauan sitten, että Broadwayn alkuperäiset Elphaba ja Glinda Idina Menzel ja Kristin Chenoweth olivat yhä potentitaalisia vaihtoehtoja päärooleihin (fanien fantasioissa, todellisuudessa he olisivat varmaan olleet liian vanhoja jo silloin). Mutta tänään minun pitäisi vihdoin istua elokuvateatterin penkkiin ja saada nähdä se Wicked-elokuva, josta 14-vuotias minä pystyi vain unelmoimaan. Olen suunnitellut tänne blogiini kirjoitusta elämästäni Wicked-fanityttönä useamman kerran. Ensimmäisen kerran blogin 1-vuotisjuhlan kunniaksi kokonaista 10 vuotta sitten. En ole kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa sitä. Rii...