Vuoden odottelun jälkeen molemmat Wickedin elokuvaosat ovat vihdoin julki. Hurraa! Vai lisäänkö sittenkin kysymysmerkin tuon edellisen huudahduksen loppuun?
En käy tässä postauksessa tarkasti elokuvan juonta läpi, mutta viittaan moniin yksityiskohtiin, joten tämä olkoon virallinen spoilerivaroituksesi. Tämä ei ole kaikkein koherentein kirjoitukseni, mutta varmaan näkyy, että minulla oli vain tosi kova tarve päästä puhumaan tästä elokuvasta.
Olin ja olen edelleenkin erittäin tyytyväinen elokuvakaksikon ensimmäiseen osaan. Valitettavasti joudun kuitenkin sanomaan, että tämä jälkimmäinen puolisko jätti kylmäksi. Siinä missä ensimmäinen osa seisoi omilla jaloillaan omana elokuvanaan ja jopa vastaa joihinkin näyttämömusikaalin jättämiin juonellisiin kysymyksiin, Wicked: For Good tuntuu samalla sekä pöhöttyneeltä että kiirehdityltä kokonaisuudelta. Lavamusikaalin toisen näytöksen kesto on yli tuplattu, mutta lisätyt asiat tuntuvat usein vääriltä ja toisen näytöksen poukkoilevan juonen heikkoudet korostuvat valkokankaalla.
Wicked: For Good alkaa vuosi ensimmäisen osan jälkeen. Elphaba on elänyt yhteiskunnan ulkopuolella yrittäen jakaa tietoa Velhon valheista. Samaan aikaan Glinda on nostettu Ozin hallinnon hyvyyden keulakuvaksi. Jatko-osan tapahtumat kulkevat samalla aikajanalla Ihmemaa Oz -klassikkokirjan ja -elokuvan kanssa. Tiedämme edellisestä osasta, että tarinamme päättyy siihen, että koko Oz juhlii Elphaban kuolemaa, mutta Wicked: For Good on (keltatiilinen) tiemme sinne.
Wicked: For Good lähtee mielestäni musikaalina heti väärällä jalalla liikkeelle, koska se ei ala laululla. No One Mourns the Wickedin ensitahdit imaisivat minut heti mukaansa ykkösosassa, mutta tällä kertaa huomasin ärsyyntyneenä katsovani kelloa ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen miettien, että miksi ne eivät jukolauta laula? Se, että tarina aloitetaan esimerkillä Elphaban aktivismista, on hyvä ratkaisu, mutta liittäkää se nyt hyvänen aika lauluun. Vaikka tämä on elokuva, tämä on silti toinen näytös ja se pitää musikaalissa alkaa kunnon biisillä, että yleisö saadaan valloitettua takaisin mukaan.
Yleisesti ottaen minulla jäi elokuvasta sellainen olo, että musiikki ei ole siinä tarpeeksi läsnä. Jatkuvasti huomasin miettiväni, että mitäs me nyt puuhaillaan, eikö voitaisi laulaa. Tällaisia ajatuksia minulla ei tullut ykkösosassa tai koskaan näyttämöversion toisessa näytöksessä, joten tämä on selkeästi elokuvaversion oma heikkous. Sitten kun vihdoin laulettiin, huomasin usein turhautuvani siitä, että tuntui kuin kappaleista ei otettaisi kaikkea irti. Levytettyä versiota The Wicked Witch of the Eastista on odotettu vuosikymmeniä, mutta se tuntui laulullisesti alihyödynnetyltä. Odotin innolla Cynthia Erivon tulkintaa No Good Deedistä ja se onkin elokuvan kappaleista parhaimmasta päästä, mutta kuka ikinä päätti jättää pois alusta hänen ”Fiyero!” -kiekaisunsa ansaitsee fanien ikuiset vihat päälleen. Laajemmin ihmettelen, miksi lauluosuuksissa ei revitellä niin täysillä kuin vain laulajista lähtee. Broadwayllä pitää pystyä esiintymään monta kertaa viikossa, joten ymmärrän, että kaikkea ei vedetä aina satanen lasissa, mutta tämä on elokuva. Laittakaa naiset huutamaan! Sen sijaan elokuvan heikot laulajat eli Jeff Goldblum ja Michelle Yeoh erottuvat vähän liiankin hyvin. Goldblum vielä menettelee, mutta aidosti kummastelen, miksei Yeohin lauluosuuksia dubattu jonkun toisen äänellä, jos hänet oli ehdottomasti saatava Madame Morriblen rooliin. On niin ennenkin tehty ja ihan syystä.
Elokuvaa varten on tehty myös kaksi täysin uutta kappaletta. Tätä osattiin odottaa, koska pitäähän sitä saada mahdollisuus voittaa Oscar-palkinto, mutta jos kumpikaan näistä kappaleista sellaisen voittaa, olen hyvin yllättynyt. Ne olivat suoraan sanottuna täysin turhia. Kun elokuvassa on roolitettuna Cynthia Erivon kaltainen laulaja, miksi Elphaballe tehty uusi biisi No Place Like Home on niin pikkusievä? Hoen tätä jälleen, mutta antakaa sen naisen samperi soikoon pistää likoon kaikki, mitä kurkusta lähtee! Kansa haluaa sitä! Samoin Glindalle tehty uusi kappale The Girl in The Bubble on varsin mitäänsanomaton, vaikka sentään Ariana Grande pääsee esittelemään korkeita ääniä. Näiden soolokappaleiden sijaan kaivannut ihan elokuvan alkuun vaikkapa jotain laulua, jossa Elphaba ja Glinda kaipaavat toisiaan tai jotain. Tavallaan siis vähän For Good -kappaleen kaltaisia viboja jo alkuun. Mutta minulta ei valitettavasti kysytty, kun tätä elokuvaa tehtiin, joten tämä lopputulos saatiin.
Kuten mainitsin aiemmin, Wickedin toisen näytöksen juonelliset heikkoudet korostuvat tässä elokuvaversiossa. En ole koskaan ennemmin ajatellut (ehkä fanitukseni sokaisemana) kuinka paljon tarinassa vain juostaan asiasta toiseen melko löyhin perustein. Se, että Elphaba ja Fiyeron panoluolasta hypätään Nessarosen kuolinpaikalle, koska Elphaba yhtäkkiä näkee näyn, on ihan hölmö käänne, kun sitä yhtään tarkemmin ajattelee. Se kuinka syvällä Glindan pitäisi olla Ozin hallituksen propagandassa ja mitä se tarkoittaa hänen moraalisten valintojensa kannalta ei myöskään kestä syväanalyysia. Meidän pitäisi ilmeisesti uskoa, että Glinda on hyvä ihminen, mutta toisaalta hän tekee hyvin kyseenalaisia päätöksiä heti, kun Elphaba vie hänen poikkiksensa. Kai se on sitten samaistuttavaa, en tiedä. Monet lavaversion hauskat kohdat, kuten Elphaban ja Glindan kissatappelu, eivät vain ole yhtä hauskoja ilman ympärillä mukana nauravaa yleisöä. Loppu myös tuntuu hyvin hupsulta, kun yhtäkkiä kaikki vain on hyvin. Jos sinä kuuluisit johonkin Ozin vastikään alistetuista kansanryhmistä, luottaisitko että asiat muuttuvat silmänräpäyksessä taas entiselleen, kun – odotas miten se olikaan – sinua puolustanut aktivisti murhataan? Häh? Wickedin juonta ei ole tarkoitettu mietittäväksi yhtään liian syvällisesti ja en ole tyytyväinen siitä, että tämä elokuva sai minut tekemään niin. Olisitte hämänneet niillä kovaa ja korkealta laulavilla naisilla.
Wickedin ykkösosassa olin erittäin iloinen Elphaban ja Glindan välillä olevista selkeistä romanttisista kemioista ja pidin Shiziä biseksuaalisena ihmemaana. Ehkä se tosiaan oli vain Shizin akatemian taikaa, koska tämä sapfinen jännite on korvattu tappeluilla miehestä ja heteroseksuaalisella onnella. Buu! BUUUUUU!! As Long As You’re Mine on yksi suosikkibiiseistäni musikaalissa, mutta tämä versio ei vain sykähdyttänyt, koska en tuntenut Elphaban ja Fiyeron välistä kemiaa. Ehkä se välittyisi paremmin, jos katsoisin molemmat elokuvat putkeen, mutta kakkososa ei itsekseen tarpeeksi tuonut nenäni eteen sitä, että Elphaba ja Fiyero ovat true love.
Jotta en vain jauhaisi kritiikkiä, puhutaan myös niistä myönteisistä asioista. Epäkiinnostavasti ne ovat samoja kuin jo ykkösosassa, joten en jaksa hirveästi kirjoittaa, mutta sanotaan nyt sanottavani kuitenkin. Wicked: For Good näyttää edelleen todella hyvältä. Oz on tuotu todella elävänä valkokankaalle ja varsinkin Eläimet on toteutettu hienosti. Leijonan pelokkuus erityisesti välittyi hyvin jo pienissä pätkissä. Puvustus on näyttävää ja juuri visuaalisella puolella elokuva nousee formaattina lavamusikaalin edelle. Samoin roolitus varsinkin pääroolien suhteen on erittäin onnistunut. Marissa Bodelle Nessarosena olisin toivonut lisää materiaalia roolia syventämään. Boqin tarina myös tuntui loppujen lopuksi melko kiirehdityltä, mutta Ethan Slater ottaa siitä kaiken irti, mitä lähtee.
Loppujen lopuksi en halua antaa sellaista kuvaa, että vihaisin tätä elokuvaa. Se ei vain ollut niin hyvä kuin se olisi voinut olla. Ehkä ensimmäisen osan etu oli se, että menin katsomaan sitä ilman suurempia odotuksia, koska en yksinkertaisesti pystynyt sisäistämään sitä, että Wicked-elokuva todella on vihdoin tehty. Nyt minulla oli vuosi aikaa onnistuneen ykkösleffan jälkeen aikaa kerätä odotuksia ja ne eivät yksinkertaisesti täyttyneet. Olisi mielenkiintoista katsoa molemmat elokuvat yhteen putkeen ja nähdä toimiiko toinen osa siinä yhteydessä paremmin. Yksinään se ei yksinkertaisesti ole erityisen säväyttävä kokemus. Aion kaikesta tästä huolimatta mennä katsomaan tämän elokuvan uudelleen lapsuudenystäväni kanssa, koska syvällä sisimmässäni olen kuitenkin ikuisesti WickedFanGirl92.
Kommentit
Lähetä kommentti