Thoughts of a Ticket Holder

Se ei ole mikään salaisuus, että The Phantom of the Opera ei todellakaan ole yksi suosikkimusikaaleistani. Olisi liioittelua sanoa, että edes oikeastaan pitäisin siitä. Olen kirjoittanut antipatioistani enemmän käsitellessäni Vanemuine-teatterin Ooperifantoom -produktiota. joka oli minulle erittäin positiivinen yllätys. Viron onnistumisen jälkeen odotukseni Kansallisoopperan produktiota kohtaan olivat korkealla. Ehkä olin ollut väärässä Phantomin suhteen kaikki nämä vuodet? Pakkohan sen nyt on olla edes alkuperäisversiota parempi? Pakkohan siinä on olla oivalluksia? Valitettavasti Oopperan kummitus oli ihan järjetön pettymys. Kuten sanottu, en erityisemmin pidä The Phantom of the Operasta. Siinä on muutama kappale, joista pidän kovin, mutta minusta se ei ole sen arvoista kärsiä koko musikaali läpi kultaisen puolen tunnin vuoksi. Jo kattokruunun noustessa yläilmoihin huokasin niin syvään, että vieressä istunutta kaveriani alkoi naurattaa. Näin kun yksi herra lähti salista The Music...

Olen ollut passiivisesti kiinnostunut lukemaan teatteridiiva Patti LuPonen elämäkerran siitä lähtien kun se ilmestyi vuonna 2010. Mainittiinhan se sentään silloisessa lempisarjassani Gleessäkin! LuPone oli minulle tuttu nimi vierailustaan Will & Grace –tv-sarjassa sekä ylipitkästä Tony-puheestaan että raivokohtauksestaan kuvia räpsineelle katsojalle Gypsy-musikaalin esityksen aikana. Kaikesta tästä voi päätellä, että hän on siis mielipiteitä jakava henkilö. Itse en pitkään tiennyt kumpaa mieltä olin hänestä, mutta kai draamaa-arvostavana henkilönä kallistun LuPonen fanien joukkoon. Mikä kirjaan tarttumisessa on sitten viivästyttänyt? No, niinkin kamalan suuri vaiva kuin Amazonista tilaaminen. Mikä sitten sai tämän laiskamadon viimein luovuttamaan luottotietonsa? No, näiden vuosien varrella aina välillä törmään LuPonen haastatteluihin, joissa viitataan sensaatiomaisiin yksityiskohtiin hänen urastaan, joista en kuitenkaan löydä uteliaisuuttani tyrehdyttävää määrää tietoa goo...

Minä tykkään dissata The Phantom of the Operaa. Myönnän sen avoimesti. Olen antanut sille useita mahdollisuuksia muuttaa mieleni, mutta aina olen päätynyt naljailuun. Musikaalissa on useita hienoja kappaleita, mutta silmienpyörittely on tähän mennessä vienyt aina voiton. Tilaisuuksia mieleni muuttamiselle on ollut paljon: olen nähnyt musikaalin Lontoossa kahdesti ja tapittanut läpi sekä elokuvaversion että 25-vuotisjuhlakonsertin. Joka kerta toivoin, että ehkä nyt se vihdoin olisi maagisesti muuttunut loistavaksi, mutta ei. Mikään niistä ei vakuuttanut. Kaikesta tästä huolimatta minulla on luonnollisesti lippu varattuna Kansallisoopperan produktioon ja huomattuani, että täällä Tallinnassakin pyörii non-replica versio, oli pakko varata sinnekin lippu. Suureksi järkytyksekseni poistuin teatterista tyytyväisenä. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa yksityiskohtia sekä The Phantom of the Operan laajalti levinneestä alkuperäisversiosta että Vanemuine teatterin Ooperifantoom-tuotannosta...