Thoughts of a Ticket Holder

Olen ollut kiinnostunut Come From Awaysta jo muutaman vuoden ajan. Olin eräs syksy syvässä 9/11 kuopassa ahmien tietoa noista järkyttävistä tapahtumista kaikkialta, mistä vain pystyin. Siinä samassa syssyssä kuuntelin Come From Awayn Brodaway-tuotannon levytyksen ja ihastuin teokseen. Kuullessani sen tulevan Tampereen Työväen Teatteriin pääsin taas ihastelemaan kuinka paljon kaikkia mielenkiintoisia musikaaleja Suomessa tuotetaankaan! Ostaessani liput harmittelin, että meni maaliskuulle asti, että löytyi sopiva aika mennä katsomaan tätä musikaalia. Ehkä olisi jo näin kaksi vuotta pandemiassa eläneenä pitänyt osata odottaa, että muuttujia tulee. Lopulta kävikin niin, että ensi-ilta siirrettiin syksylle ja minulla oli liput ensimmäiseen ennakkoon. Odotukseni kasvoivat yhä suuremmiksi! Päivitys 23.10.2022: Tämä kirjoitus on tehty ensimmäisen ennakkoesityksen perusteella, mutta nähtyäni Come From Awayn uudelleen 21.10. voin varmistaa, että aikaisemmat sanani pätevät myös ensi-illan jälkee...

Vihdoinkin takaisin teatterissa! Päätin näin syyslomalla ottaa kaiken pandemian viemän ajan takaisin ja varasin syyslomalle liput viiteen teatteriesitykseen. Yksi niistä oli Tampereen Työväen Teatterin uusi näytelmä Punk. Täytyy myöntää, että Punk valikoitui nähtäväkseni yksinkertaisesti siitä syystä, että sillä oli esitys maanantaina ja se oli kalenterissani sopivasti tyhjä päivä. Minulla ei ole minkäänlaista suhdetta punk-musiikkiin ja vietin esitystä edeltäneet tunnit Spice Girlsistä hössöttäen. Olin siis oivallinen koehenkilö sille, miten esitys uppoaa asiaan täysin vihkiytymättömälle ihmiselle, joka ei ollut edes syntynyt aikana, johon suurin osa näytelmän tapahtumista sijoittuu. Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri Aloitamme vuodessa 2019 ja Liitu valmistautuu lähtemään miesystävänsä kanssa vanhan ystävän syntymäpäiville. Yhteyttä ei ole pidetty aikoihin, mutta nuoruusvuoden ajat punkkareiden joukossa ovat jääneet syvästi sydämeen ja myös miesystävä Pete on jään...

Teatterilomani ei onneksi koostunut vain rakenteeltaan tutuista Disney-elokuvien näyttämöversioista vaan pääsin myös näkemään Tampereen työväen teatterin uutuusmusikaalin Poikabändi. En tiennyt esityksestä etukäteen muuta kuin sen nimen ja se n nimi kuvaakin tätä teatterikokemusta täydellisesti. Poikabändi on musikaalina kuin poikabändit yleensä: paperilla ihan naurettavia höpöhomm ia , mutta käytännössä niin ammattimaisesti toteutettu j a, että ne muuttuvat uniikilla tavalla vetovoimaisiksi. Harri Hinkka / Tampereen Työväen Teatteri Poikabändi kertoo tarinan kuvitteellisen ToiBoys -yhtyeen synnystä, noususta tähteyteen ja lopulta bändin hajaantumisesta, kuten poikabändeille tuntuu aina käyvän. Tarina sijoittuu 90-luvulle ja poptähteys on hahmoille ainoa tapa löytää menestystä laman piinaamassa Suomessa. Tutustumme yksitellen bändin jäseniin heidän todellisina persooninaan ja sitten näemme, miten he tietoisesti tuotteistavat itsensä sopiakseen poikabändin menestysmuott...

Jos joku sanoisi, että Tytöt 1918 on tehty ihan vain minua varten, uskoisin häntä. Tytöt 1918 on musikaali kansalaissodassa Tampereen naiskaartissa taistelleista tytöistä. (Musikaalissa konfliktia kutsutaan kapinaksi, joten viittaan siihen sillä sanalla myös tässä kirjoituksessa tästä eteenpäin.) Tarinan alussa tytöt esittäytyvät ja kertovat tulevan kohtalonsa. Sen jälkeen näemme hetket ennen kapinan syttymistä ja syyt, jotka johtavat jokaisen tytön päätökseen liittyä kaartiin. Toisen näytöksen aikana seurataan kapinan kulkua Tampereen kannalta ja näemme kuinka jokainen tyttö kohtaa musikaalin alussa hänelle määritellyn kohtalonsa. Vaikka hahmojen kohtalot alussa luetellaankin, hahmoja on niin monta, että katsoja ei mitenkään voi muistaa heidän kaikkien loppua, joten se ei pilaa tarinan ”jännitystä.” Toisaalta musikaalissa ei ole kyse mistään trilleristä vaan inhimillisistä kokemuksista tässä aivan liian pitkään vaietussa osassa Suomen historiaa. Tyttöjen kohtalot tuntuvat epäoik...

Ollessani vasta nuori ja kaino lukiolainen saapui Spring Awakening elämääni. Luin siitä pienen pienen maininnan lehdestä ja pian matkasinkin koko päivän tämän maan halki Helsinkiin sitä katsomaan. Se oli rakkautta ensitahdeista. Näin hänen vikansa, mutta en välittänyt niistä. Olin rakastunut. Vuosien myötä tunteet laantuivat, mutta yhä muistelin hymyillen sitä tunteiden paloa, mitä vain teinillä voi olla. Kun kuulin, että tämä vanha rakkauteni olisi tulossa uudelleen näköpiiriini, tiesin heti, että tästä tulisi mielenkiintoista. Olisiko vanha rakkauteni yhä yhtä hurmaava vaiko vain pöhöttynyt kasa problematiikkaa? Tiesin, että minun täytyisi saada vastaus heti ensi-illassa. Spring Awakening kertoo nuorista, jotka kamppailevat heräävien seksuaalisten halujensa ja yhteiskunnan sekä vanhempien paineiden ja odotusten alla. Musikaalin erottaa tavallisista teinielokuvista se, että tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Saksaan, jossa seksuaalisuuteen liittyvä häpeä on ihan eri tasolla kuin n...

Pitkästä aikaa uusi kirjoitus! Suoritan tänä vuonna aineenopettajan pedagogisia opintoja ja sen tuomat tehtävät ovat vieneet lähes kaiken aikani eikä vapaa-ajalla ole huvittanut kirjoitella. Nyt olen kuitenkin siinä vaiheessa, että kaikki välttämättömät hommat ovat tehtynä ja vältelläkseni gradun ajattelua tekee mieli yhtäkkiä kirjoittaakin tätä blogia. Mutta jo riittää seikoista, jotka eivät ketään kiinnosta, ja siirrytään itse asiaan. Suku on syvältä on koomikko Larry Davidin näytelmä, joka edustaa tyylilajiltaan TV:stä tuttua tilannekomiikkaa. Minä pidän kovasti tilannekomedioista. Voisi oikeastaan sanoa, että rakastan niitä. Larry Davidin nimi houkutteli minut katsomaan tämänkin näytelmän. Seinfeld on yksi suosikkisarjoistani ja pidän kovasti myös Davidin myöhäisemmästä Curb Your Enthusiasm -sarjasta (odotan innolla niitä uusia jaksoja!). Davidin komiikalla on hyvin tietty tyyli, joka kumpuaa hänen omasta elämästään ja persoonastaan. Curb Your Enthusiasm -sarjassa hän esittääk...

Olen tämän kevään vaihdossa Tallinnassa, mutta se ei tietystikään estä minua käymästä teatterissa. Ilokseni huomasin, että myös täällä pyörii versiointi Evita-musikaalista, koska olin lusmuillut jo hyvän aikaa Tampereen Työväen Teatterin produktiosta bloggaamisessa ja nyt sain sille hyvän tekosyyn kirjoittamalla molemmista produktioista samaan aikaan. Kyllä laiskuus kannattaa. Kuullessani, että Evita on Tampereen työväen teatterin kauden suurmusikaali, olin heti innoissani. Tämä klassikkomusikaali oli jäänyt minulle vielä muutamaa yksittäistä laulua lukuun ottamatta täysin tuntemattomaksi ja tiesin, että TTT:n suurella näyttämöllä saadaan aikaan todella näyttäviä produktioita. Ilokseni voin kertoa, että odotukseni täyttyivät. TTT:n vakuuttavan esityksen jälkeen halusin ehdottomasti nähdä myös Vanemuine-teatterin jo pitkään pyörineen produktion eikä sekään jättänyt kylmäksi. Evita on nimenä varmasti monelle tuttu. Mielikuva vaaleasta maan äidistä on iskostunut monen mieleen...

Näytelmä Kaikki on kohta hyvin kertoo kahdesta rakastavaisesta 80-luvun Tukholmassa. Heidän suhdettaan varjostaa AIDS ja sairauden tuoma epävarmuus tulevaisuudesta sekä ihmisten ennakkoluulot. Näytelmä on kirjoitettu jo vuonna 1989 tapahtumien ollessa vielä tuoreita ja AIDSin kauheus täydessä voimassaan, mutta sen Suomen kantaesitys on vasta nyt Tampereen Työväen Teatterin kellariteatterissa. Jonas Gardell työsti näytelmänsä aiheesta Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin –kirjasarjan, joka on nostanut aihetta keskusteluun pohjoismaissa. Itsekin vaikutuin kovasti kirjoista ja niiden perusteella tehdystä tv-sarjasta, joten näytelmän näkeminen oli itsestäänselvyys. Elämä AIDS-epidemian varhaisina vaiheina on mielestäni erittäin surullinen mutta samalla mielenkiintoinen aihepiiri. Varasinkin mukaan teatteriin nenäliinoja, koska oletin kyynelehtiväni runsaasti. Vaikka näytelmä olikin surullinen, en kuitenkaan vuodattanut yhtään kyyneltä. Tunsin empatiaa hahmoja kohtaan, mutta loppujen lop...

Mielenkiintoni herä si heti, kun kuulin, että Tampereen työväen teatterin ohjelmistoon tulee Yöllisen koiran merkillinen tapaus, jonka olin nähnyt kesällä 2013 Lontoossa (ja jota kutsuin nimellä  The   Curious   Incident  of  the   Dog  at  Night   or   something ,  something ). Lontoossa näytelmä oli visuaalisesti hyvin näyttävä ja sisälsi runsaasti erikoistehosteita.  T iesin, että sama ei yksinkertaisesti olisi toteutettavissa TTT:n lavalla ja siksi halusin ehdottomasti nähdä miten homma on ratkaistu tässä versiossa.   Yöllisen koiran merkillinen tapaus perustuu Mark  Haddonin  romaaniin ja kertoo Christopher nimisestä 15-vuotiaasta pojasta, jolla on Aspergerin oireyhtymä. Oireyhtymänsä vuoksi Christopher käy erityiskoulua, koska hänellä on vaikeuksia ymmärtää sanattomia viestejä eikä hän kestä muiden kosketusta. Hän on kuitenkin matemaattisesti hyvin lahjakas ja aikoo suorittaa ensimmäisenä oppilaan...

Menin katsomaan Tampereen työväen teatterin versiointia The Addams Family -musikaalista ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Mitään suurta pettymystä en siis kokenut, mutta en ilahtunutkaan. Suhtautumistani kuvaa parhaiten sanoilla ”no jaa”. Kuten varmasti monelle yhdysvaltojen ulkopuolella, The Addams Family oli minulle tuttu lähinnä käsitteenä. Tiesin, että hahmot ovat tällaisia kummitusmaisia ja siinä kaikki. Muistin kuinka Wednesdayta Broadway versiossa esittänyt Krysta Rodriguez kommentoi haastattelussa, että musikaalin suuri ongelma oli siinä, että kaikilla on niin suuret odotukset, koska kaikilla on oma visionsa siitä millainen The Addams Family -musikaalin pitäisi olla. Minulle ongelma oli taas päinvastainen. En osannut nauttia musikaalista, koska hahmot eivät olleet minulle tuttuja ja sen vuoksi täysin yhdentekeviä. Itse musikaalissa hahmoihin ei pääse tutustumaan kunnolla ja tuntuu, että katsojan oletetaan jo olevan ”juonessa mukana”. Kokemuksesta jäi enemmänkin sellai...

Välttelin Tamperee työväen teatterin Liz-musikaalia lähes koko kauden. Loppujen lopuksi päätin olla tuomitsematta sitä näkemättä. Kai sitä jonkinlaista tyydytystä saa siitäkin, että huomaa olleensa kokoajan oikeassa. Elizabeth Taylor ei ollut minulle tuttu henkilö. Tiesin ainoastaan hänen olleen elokuvatähti ja useita kertoja naimisissa. Näytelmästä opin ainoastaan sen, että hän oli myös usein sairaana. Päähenkilönä Liz onkin juuri näitä kolmea asiaa tähti, vaimo ja uhri – ei selviytyjä. Minun oli vaikea samaistua hahmoon, jonka pitäisi ilmeisesti edustaa vahvaa naista, mutta minulle jäi käteen vain miehistä riippuvainen pinnallinen uhri. Käsiohjelmassa musikaalin kirjoittajat kertovat, että: ”Musikaalin keskiössä ovat jälleen kerran naiset, niin kuin kaikissa yhteisissä töissämme. Nainen näkijänä ja kokijana, tapahtumia liikkeelle panevana voimana eikä vain sivustakatsojana.” Lizin perusteella tämä väite on pelkkä vitsi. Koko hahmo perustetaan alusta alkaen vain hänen miessuhte...