Evita

Olen tämän kevään vaihdossa Tallinnassa, mutta se ei tietystikään estä minua käymästä teatterissa. Ilokseni huomasin, että myös täällä pyörii versiointi Evita-musikaalista, koska olin lusmuillut jo hyvän aikaa Tampereen Työväen Teatterin produktiosta bloggaamisessa ja nyt sain sille hyvän tekosyyn kirjoittamalla molemmista produktioista samaan aikaan. Kyllä laiskuus kannattaa.

Kuullessani, että Evita on Tampereen työväen teatterin kauden suurmusikaali, olin heti innoissani. Tämä klassikkomusikaali oli jäänyt minulle vielä muutamaa yksittäistä laulua lukuun ottamatta täysin tuntemattomaksi ja tiesin, että TTT:n suurella näyttämöllä saadaan aikaan todella näyttäviä produktioita. Ilokseni voin kertoa, että odotukseni täyttyivät. TTT:n vakuuttavan esityksen jälkeen halusin ehdottomasti nähdä myös Vanemuine-teatterin jo pitkään pyörineen produktion eikä sekään jättänyt kylmäksi.

Evita on nimenä varmasti monelle tuttu. Mielikuva vaaleasta maan äidistä on iskostunut monen mieleen - eikä vähiten tämän Andrew Lloyd Webberin ja Tim Ricen elämänkertamusikaalin ansiosta. Tarina alkaa Evitan spektaakkelimaisista hautajaisista kansan teatraalista surua pilkaten. Tarinan kertojana toimii kriittisesti Evitaan suhtautuva Che-hahmo. Eva Perónin tarina on melko perinteinen ryysyistä rikkauksiin -tarina. Hän nousee köyhistä oloista Argentiinan maaseudulta maan vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. Hän edustaa naista, joka on itse luonut onnensa. Ikävä kyllä perinteisessä yhteydessä se tarkoittaa etenemistä reittä pitkin. Evita nousee himoitsemiinsa piireihin, mutta ei koskaan saavuta yläluokan kunnioitusta. Hänkään kunnioita yläluokkaa lapsuutensa traumojen vuoksi vaan tahtoo kiusallaan osoittaa heille kiipeävänsä vielä heitäkin korkeammalle yhteiskunnassa. Vahvalla karismallaan hän auttaa miestään valloittamaan kansan köyhät massat, ”paidattomat”, puolelleen. Evitasta tulee köyhän kansan lemmikki, joka vetoaa omiin nöyriin lähtökohtiinsa ylellisissä asuissa ja koruissa esiintyen.

Evita muuntaa itsensä presidentin puolisona maan äidiksi ja on kansan silmissä madonna, mutta yläluokan silmissä edelleen huora. Evita ei kuitenkaan tyydy olemaan vain koriste miehensä rinnalla vaan etsii virallista asemaa monin keinoin. Hän lähtee Euroopan kiertueelle Argentiinan edustajana ja perustaa oman säätiönsä köyhien hyväksi. Rahaa jaellaan eteenpäin, mutta Che on aina paikalla osoittamassa, että kaikki ei mene ihan ohjekirjan mukaan. Elämänsä loppuvaiheessa Evita tavoittelee varapresidenttiehdokkuutta miehensä rinnalla, mutta joutuu hyväksymään sen tosiasian, että kuolema kolkuttelee jo ovella. Evitan elinvoiman ehtyessä häntä kohtaan ei voi olla tuntematta myötätuntoa edes naljaileva Che. Tästä huolimatta yksikään hahmo ei oikeastaan esiinny hyvässä valossa tässä musikaalissa. Evitan tarina tuo esille ihmisluonnon kyynisyyden erityisesti poliittisessa maailmassa. Poliitikot näkevät köyhissä ihmismassoissa tien omaan etenemiseensä ja hyväksikäyttävät kansan uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Evitan musiikki on hyvin soljuvaa ja tietyt melodiat kulkevat mukana läpi musikaalin. Vaivattomasti kulkevien kappaleiden seasta suuremmat musiikkinumerot erottuvat hienosti tehden vielä suuremman vaikutuksen. Minua tosin viehättävät enemmän vähäeleisemmät kappaleet, kuten Another Suitcase in Another Hall (Taas kamat kasaan) ja I’d Be Surprisingly Good for You (Yllättävän hyvä), joiden melodiat jäävät viekkaasti päähän soimaan. Sateenkaarikiertue-biisin nimeä aion tästä lähtien käyttää kuvaamaan iltoja, jolloin käyn vähintään kahdessa homobaarissa. Evita on läpilaulettu musikaali, mistä itse yleisesti ottaen pidän juurikin sen takia, että mitään siirtymää dialogista lauluun ei tarvitse tehdä. Joitakin ihmisiä tällainen jatkuva laulaminen kuitenkin kuulemma ärsyttää (varmaan kamalaa elämää sellainen) ja heille suosittelen puhenäytelmiä (tai terapiaa). Evita kuulosti hyvältä niin suomeksi kuin viroksikin. Oletin, että vironkielisellä versiolla olisi ollut etulyöntiasema, koska viron kieli on luonteeltaan musikaalisempi, mutta mitään suurta tasoeroa en huomannut.

Mikään komedia Evita ei ole. Molemmista produktioista löytyi yksi koominen piirre, jolle katsoja ei kuitenkaan uskaltanut nauraa suoraan siltä varalta, että se olisikin tahaton. Katsomosta kuuluikin vain pientä hermostunutta kikatusta molemmissa tapauksissa. Tampereella tämän komedianhäivähdyksen tarjosivat jäyhät sotilaat ja Tallinnassa Magaldi, josta oli tehty erittäin kulahtaneen iskelmätähden oloinen.

Sekä Tampereen että Tallinnan tuotannot Evitasta tarjoavat Brodway-tason menoa tänne pohjolaan kauas New Yorkin valoista. TTT:n suuri näyttämö tarjoaa oivat puitteet loisteliaalle produktiolle. Aioin sanoa, että TTT:n Evitassa oli lavalla ehkä suurin näkemäni ensemble, mutta sitten Tallinnassa oltiin menty vieläkin pidemmälle. TTT:llä oli hyvin tilaa isolle ensemblelle, mutta Tallinnassa lava näytti paikoitellen turhan täyteen ahdetulta. Lavastuksessa käytettiin rohkeammin värejä Tampereella ja mukana oli myös muita showelementtejä, kuten konfettia, jota sain eturivissä istuneena kaivella ulos kaula-aukostani vielä tunteja myöhemmin. Tallinnassa hillitymmät värit olivat mukana myös puvustuksessa lukuun ottamatta Evitan hahmoa, mikä sai hänet usein erottumaan entistä kirkkaammin joukosta. Tämä korosti entisestään hänen erityisasemaansa kansan silmissä. Yleisesti ottaen puvustus oli hyvin paljon mieleeni molemmissa versioissa. Erityisesti Evitan kaunis juhlaleninki teki suuren vaikutuksen Tampereella. Hillitympi lähestymistapa oli Tallinnassa otettu myös poliittisten kokousten kuvauksissa, joissa nyrkit eivät heiluneet yhtä innokkaasti kuin Tampereella. Henkilökohtaisesti kaipasin hieman tuota lisäintohimoa niihin kohtauksiin. Seksuaalisessa mielessä Tampereella oltiin menty myös pidemmälle ja useampi kohtaus tapahtui sängyn ympärillä. Esimerkiksi Perónin rakastajattaresta jäi Tallinnassa ihan erilainen kuva, kun Evita ajaa hänet täysissä, siveissä pukeissa ovesta ulos kun taas Tampereella hänet potkitaan kirjaimellisesti ulos sängystä alusasussaan.

Merkittävä ero Tampereen ja Tallinnan versioissa löytyi Chen hahmosta. Tampereella Che on anonyymi hahmo, joka tuo vahvan kontrastin Evitan henkilökultille. Tallinnassa Che on mallattu Che Guevaraksi. Che Guevaran kuolemanjälkeinen henkilökultti on myös vahva, joten sen yhdistäminen Evitan vastaavaan on mielenkiintoinen yhdistelmä. Itse kuitenkin pidän anonyymia Chetä parempana ratkaisuna, koska se, että hahmo olisi juuri Che Guevara ei oikeastaan tuo mitään erityistä lisää tarinaan. Tallinnan Che oli myös selkeästi paljon vihamielisempi kritiikissään Evitaa kohtaan, kun taas Tampereen Che oli enemmän vitsikkäästi naljaileva. Koska Che on jatkuvasti lavalla kommentoimassa tapahtumia tämä erilainen suhtautuminen tuo merkittävän sävyeron tarinankerrontaan. Chen jatkuvan läsnäolon vuoksi häntä alkaa pitää Evitan pääsisäisenä epävarmuutena ja kriitikkona, mitä vahvistaa se, että muut hahmot kuin Evita eivät ota häneen kontaktia. Tallinnassa tosin Juan Perón käy pariin otteeseen jopa käsiksi Che'n, mikä osaltaan rikkoo tätä hienoa illuusiota.

Näyttelijät olivat molemmissa produktioissa erinomaiset. Laura Alajääsken Evita oli vahva, vilpitön, viekas ja viekoitteleva. Hänen kaunis äänensä kantoi vaativan teoksen alusta loppuun. Keväällä roolissa nähdään Maija Rissanen, jonka myös luotan olevan erinomainen. Evelin Võigemast oli myös hieno Evita. Pientä flunssanpoikasta taisi tosin olla ilmassa sillä paikoitellen hänen äänensä kuulosti hieman pakotetulta. Pikkiriikkisen rakenteensa vuoksi Võigemast oli erityisen vakuuttava 15-vuotiaana Evitana musikaalin alussa. Näissä kahdessa tulkinnassa samasta hahmosta oli se ero, että Tampereen versiossa Evitasta saa kuvan itsenäisempänä naisena ennen kuin hän kohtaa tulevan miehensä Juan Perónin. Tämä vaikutelmaero johtuu erityisesti juhlakohtauksesta, jossa tulevat rakastavaiset tapaavat. Tampereella Evita esiintyy iltapuvussa oletettavasti omilla meriiteillään juhlaan kutsun saaneena, kun taas Tallinnassa Evita on paikalla tekemässä haastatteluja radioon yllään vaatimaton arkileninki. Näin sitä huomaa kuinka pienet ratkaisut vaikuttavat huomattavasti katsojan tulkintaan tilanteesta. Olen nähnyt Juha-Matti Koskelan nyt jo useassa eri näytelmässä ja hänen tulkintansa Chestä oli tähänastinen suosikkini. Hän toi hahmoon sopivasti särmää ja vitsikkyyttä. Täytyy näin sivuhuomautuksena myöntää, että alun perin minulla oli hyvin vaikea suhtautua Koskelaan puolueettomasti, koska hän muistuttaa ulkoisesti paljon erästä inhoamaani henkilöä, mutta onneksi olen päässyt tästä höpsötyksestä yli. Tallinnassa Chen roolissa oli Priit Võigemast (naimisissa Evitaa esittäneen Evelinin kanssa, ihan vain tiedoksenne), jolla oli valitettavasti ääniongelmia läpi esityksen. Ensin pohdin oliko hänen äänensä karhea saundi jokin tehokeino, mutta pian tajusin, että ei se paikoittainen raakkuminen voinut olla tahallista. Tampereen produktiosta täytyy vielä mainita Lari Halme ja Emmi Kaislakari Magaldina ja rakastajattarena, joilla on molemmilla lyhyt hetkensä loistaa, joihin he molemmat tarttuivat mahtavasti.

Lopuksi haluan vielä kertoa millaista oli käydä Virossa teatterissa Suomeen verrattuna. Vaikka minulla oli ylläni siisti kauluspusero, tunsin itseni hyvin alipukeutuneeksi sillä suuri osa yleisöstä oli paikalla ihan ykköset yllä. Suurissa Nordea Kontserdimajassa esitettävissä produktioissa on usein tekstitykset suomeksi ja englanniksi. Jos tekstityksiä haluaa seurata, suosittelen valitsemaan istumapaikan hieman taaempaa sillä tekstitykset ovat lavan yläpuolella ja liian läheltä jatkuvasti ylöspäin kuikuileminen on raskasta niskalle. Myös käsiohjelmasta löytyi kaikki tieto englanniksi (ammattikääntäjää tosin ei selkeästi ollut käytetty). Väliaika kesti kokonaiset puoli tuntia, mikä oli vähän turhan kauan, jos minulta kysytään.

Suosittelen lämpimästi suuntaamaan Tampereen Työväen Teatterille katsomaan Evitaa vielä kun ehtii. Voin luvata laadukkaan ja viihdyttävän teatterikokemuksen. Itse nautin täydellä sydämellä ja unohdin kaikki arkihuoleni (ja niitä oli paljon!). Evita-musikaalia voin myös yleisesti ottaen suositella, joten jos produktio tulee vastaan, osta lippu, hyvä ihminen.