Thoughts of a Ticket Holder

Teatterilomani ei onneksi koostunut vain rakenteeltaan tutuista Disney-elokuvien näyttämöversioista vaan pääsin myös näkemään Tampereen työväen teatterin uutuusmusikaalin Poikabändi. En tiennyt esityksestä etukäteen muuta kuin sen nimen ja se n nimi kuvaakin tätä teatterikokemusta täydellisesti. Poikabändi on musikaalina kuin poikabändit yleensä: paperilla ihan naurettavia höpöhomm ia , mutta käytännössä niin ammattimaisesti toteutettu j a, että ne muuttuvat uniikilla tavalla vetovoimaisiksi. Harri Hinkka / Tampereen Työväen Teatteri Poikabändi kertoo tarinan kuvitteellisen ToiBoys -yhtyeen synnystä, noususta tähteyteen ja lopulta bändin hajaantumisesta, kuten poikabändeille tuntuu aina käyvän. Tarina sijoittuu 90-luvulle ja poptähteys on hahmoille ainoa tapa löytää menestystä laman piinaamassa Suomessa. Tutustumme yksitellen bändin jäseniin heidän todellisina persooninaan ja sitten näemme, miten he tietoisesti tuotteistavat itsensä sopiakseen poikabändin menestysmuott

Notre Damen kellonsoittaja on mielestäni yksi parhaimmista Disney-elokuvista, mutta löysin sen hienouden vasta lukioikäisenä. Olen edelleen sitä mieltä, että tarina ei todellakaan ole mikään lapsille helposti pureksittava eikä sen kuulukaan olla. Musiikillisestikin Notre Damen kellonsoittaja on raskas hartaine ja mahtipontisine sävellyksineen. Siksi se sopiikin erinomaisesti näyttämölle. Kuva: Tampereen teatteri Tarina on varmasti monelle tuttu: kavala arkkidiakoni Frollo piilottaa Quasimodon vauvasta alkaen Notre Damen katedraalin kellotorniin, missä hän varttuu nuoreksi mieheksi. Quasimodo haaveilee elämästä ihmisten seurassa, mutta hänen epämuodostunut selkärankansa ja Frollon pelottelut lannistavat häntä. Uskaltautuessaan vihdoin ulos Quasimodo kohtaa valovoimaisen romanitytön, Esmeraldan, joka lumoaa hänet ja samalla myös sotilas Phoebuksen sekä itse Frollon. Esmeralda osoittaa Quasimodolle ystävyyttä ja Phoebukselle romanttista kiintymystä, mutta koska Frollo jää

Kuten niin monella 90-luvun lapsella, on Disneyn Pienellä merenneidolla suuri paikka sydämessäni. Disneyn elokuvamusikaalit ovat vaikuttaneet suuresti siihen, että olen rakastunut musikaaleihin ja Pieni merenneito ei ole mikään poikkeus, vaikka en suureksi harmikseni sitä koskaan omistanutkaan VHS:llä. Lainasin kasetin kirjastosta aina kuin mahdollista ja harjasin Ariel -barbieni punaisia hiuksia toivoen omistavani itse samanlaiset. Seurasin teininä myös aktiivisesti näyttämöversion rantautumista Broadwaylle, koska noh seurasin silloin mitä tahansa Broadway uutisia. Kuuntelin musikaalin levytystä usein ja tapitin yhden bootleginkin läpi. Siksi Helsingin kaupunginteatterin produktion näkeminen oli minulle selviö, mutta samalla kuvittelin tietäväni, mikä minua odottaa. Olin väärässä. Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito – © Disney Pieni merenneito on tarinana todella tärkeä. Jos joku väittää, että se kertoo vain teini-ihastuksesta ja miehen löytämisestä naisen p

Alan kai hyväksyä sen, että tätä nykyä jaksan kirjoittaa noin kerran vuodessa. Tähän vaikuttaa tietysti se minkä takia tätä kirjoitusta pääsen ylipäätään kirjoittamaan: olen nykyään ihan oikea t yössäkäyvä opettaja. Olen myös kahdeksannen luokan luokanvalvoja ja siinä on syy koko tähän seikkailuun. Suomen kahdeksasluokkalaiset ovat viime vuosina päässeet kokemaan taidetta osana Taidetestaajat - hanketta . Tähän kuuluu vierailut taidetta testaamaan omassa maakunnassa sekä maamme pääkaupunkiin. Prosessi alkoi meidän osaltamme jo viime keväänä, kun rekisteröimme tiedot oppilaistamme ja toiveet vierailuistamme Taidetestaajat -palveluun. Minä näin tietysti tämän hienona hetkenä ottaa vähän omaa hyötyä koko jutusta ja toivoin vierailuja teatteriin. Suureksi ilokseni molemmat vierailukerrat osuivatkin teatteria katsomaan! Ensimmäisinä vierailuista oli vuorossa matka oman maakunnan sisällä eli meidän tapauksessamme Rovaniemelle. Tällä kertaa mukaan lähtivät kaikki koulumme kahdek