Siirry pääsisältöön

Poikabändi


Teatterilomani ei onneksi koostunut vain rakenteeltaan tutuista Disney-elokuvien näyttämöversioista vaan pääsin myös näkemään Tampereen työväen teatterin uutuusmusikaalin Poikabändi. En tiennyt esityksestä etukäteen muuta kuin sen nimen ja sen nimi kuvaakin tätä teatterikokemusta täydellisesti. Poikabändi on musikaalina kuin poikabändit yleensä: paperilla ihan naurettavia höpöhommia, mutta käytännössä niin ammattimaisesti toteutettuja, että ne muuttuvat uniikilla tavalla vetovoimaisiksi.

Harri Hinkka / Tampereen Työväen Teatteri


Poikabändi kertoo tarinan kuvitteellisen ToiBoys -yhtyeen synnystä, noususta tähteyteen ja lopulta bändin hajaantumisesta, kuten poikabändeille tuntuu aina käyvän. Tarina sijoittuu 90-luvulle ja poptähteys on hahmoille ainoa tapa löytää menestystä laman piinaamassa Suomessa. Tutustumme yksitellen bändin jäseniin heidän todellisina persooninaan ja sitten näemme, miten he tietoisesti tuotteistavat itsensä sopiakseen poikabändin menestysmuottiin. Menestys tuo mukanaan iltapäivälehtien lööpit ja viinanhuuruisen kiertue-elämän. Kun ruotsalainen tuottaja alkaa ohjata ToiBoysia yhä enemmän massatuotteen puolelle on jäsenten tehtävä valinta haluavatko he palata elämään omina persooninaan vai sukeltavatko he entistä syvemmälle viihdeteollisuuden luomaan brändättyyn minuuteensa.

Kokonaisuudessaan Poikabändi on erittäin hyvin tehty musikaali. Juoni on samalla sekä höpsö että tavallaan uskottava. 90-luku ja Toijala ovat erinomaisia valintoja tarinan sijoituspaikoiksi. Toinen on nostalgiallaan nyt muodikasta jopa 2000-luvulla syntyneiden keskuudessa ja Tampereella sitä jotenkin tuntee itsensä oikeutetuksi kikattaa Toijalalle. Poikabändi on myös erinomainen esimerkki siitä kuinka tehdä hauska esitys ilman kenenkään pilkkaamista tai ällöttävällä tavalla rivoja juttuja. Väliajalla vaihdoin vessajonossa pari sanaa naisen kanssa, joka kuvasi musikaalia sanalla ”harmiton.” Itsekin voisin käyttää tuota samaa sanaa, mutta lisätä, että tämä ei ole mitenkään negatiivinen kuvaus. Poikabändi todellakin tuo iloa ja rempseää meininkiä ketään satuttamatta.

Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri


Musiikkipuolella Poikabändi toteuttaa genreään erinomaisesti. Musikaalissa on hienosti esimerkkejä kaikista poikabändeille tyypillisistä biisityypeistä. ToiBoysin musiikissa kuulee myös kehitystä heidän uransa ja musikaalin tarinan edetessä. Ensimmäinen single Tehdään mehuu on vielä selkeästi enemmän suomipoptyylinen kuin uran huippuhetken huomattavan Backstreet Boys -tyyppinen Avain. Lyriikat ovat myös täydellisesti sopivia hitaasti avautuvia pikkutuhmia sanoituksia. Itsekin popitin huoletta Avain-kappaleen tahtiin kunnes yhtäkkiä tajusin, että apua avainhan voi olla piiloilmaus kikkelille! Samantyylisiä lievästi kauhistuneita ahaa-elämyksiä saa usein kun kuuntelee lapsuuden suosikkeja nyt varttuneemmalla iällä.

Jos istuu yhtään lähempänä katsomossa, Poikabändi tekee varmasti vielä suuremman vaikutuksen, koska roolihahmot luovat juuri oikeaan poikabändityyliin katseita yleisöön ja tuovat tunnetta, että he laulavat Juuri Sinulle. Esityksen encoressa he tulevat ihan kirjaimellisesti yleisön puolelle liikkuvan lavakorokkeen avulla. Tämä auttaa jäyhää suomalaiskatsojaa antautumaan poikabändien lumolle. Enkä he todella laulavatkin Juuri Minulle?

Summatakseni: Poikabändi on todella viihdyttävä ja huvittava teatterielämys. Nauttiaksesi siitä sinun ei tarvitse kuin karistaa turha tiukkapipoisuus ja antaa hurmoksen viedä. Kannattaa nähdä!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin taivaassa (Seinäjoki)

Niin kuin taivaassa -musikaali teki minuun niin suuren vaikutuksen Helsingissä , että oli välittömästi selvää, että tämä Seinäjoenkin produktio on nähtävä. Tähdet olivat oikeassa asennossa ja puolisoni lomat osuivat juuri ensi-illan aikaan. Ei muuta kuin nokka kohti Seinäjokea ensi-iltahumun sekaan! Musikaali kertoo pienestä paikkakunnasta Pohjois-Ruotsissa, jonne kapellimestari Daniel Daréus muuttaa uraputken vaihduttua terveysongelmiin. Kyläläiset tuntevat Danielin maineen kapellimestarina, mutta eivät tiedä, että hän on todellisuudessa kotikylän poikia. Daniel yrittää vetäytyä hiljaiseen elämään, mutta rempseät kyläläiset saavat hänet vedettyä kirkon kanttoriksi ja näin ollen myös aktiivisen, mutta lepsusti johdetun, kuoron vetäjäksi. Danielin avulla kyläläiset löytävät äänensä niin kuorolaulua kuin itsensä puolustamista varten. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri En halua liiaksi lähteä spoilaamaan musikaalin tapahtumia, mutta omasta mielestäni musikaalin te

Elli Immo

Kemin kaupunginteatteri oli jo nuoresta alkaen lempipaikkani kaupungissa. Siksi sen koettelemukset ovat olleet hyvin kivuliasta seurattavaa viimeisinä vuosina. Kaupunginteatterin tuhkista nousee kuitenkin Kemin teatteri ja en voisi olla asiasta iloisempi. Ensimmäinen vierailuni kunnian sai murhatutkinnasta kertova uusi näytelmä Elli Immo. Elli Immo -näytelmä kertoo nimensä mukaisesti vuonna 1955 Kemissä murhatusta 20-vuotiaasta Elli Immosta, jonka murhaa rikoskirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo alkavat tarkastella uudelleen. Tutkinnassa paljastuu paljon laiminlyötyjä vihjeitä ja näyttää selkeältä, että asiaa on tarkoituksella peitelty. Mikä on ollut poliisin motivaatio pitää asia auki? Miksi moni aikalainen ei ole luottanut poliisiin? Kuva: Nina Susi / Kemin teatteri Näytelmä perustuu tositapahtumiin ja oikea tutkimusprosessi avasi Elli Immon murhatutkinnan uudelleen. Heidi Holmavuo on kirjoittanut myös tämän näytelmän käsikirjoituksen. Ennakkoon mietin, voiko kirjan ki

Xanadu

En koskaan uskonut, että pääsisin näkemään Xanadu-musikaalia livenä, mutta oi niin ihmeellistä on elämä! Xanadua esitettiin Broadwaylla, kun olin teini ja parhaassa fanitusiässä, joten se on levytyksensä ja bootleg-nauhoitusten kautta piirtynyt auttamattomasti mieleeni. Viime kesänä kuuntelin musikaalisoittolistaani ja haikeana mietin kuinka historia tuntuu unohtaneen Xanadun, mutta sitten pari päivää myöhemmin kuin tilauksesta luin Twitteristä kuinka Xanadu tulisi seuraavana kesänä Törnävän kesäteatteriin. Oli ehdottoman selvää, että kesän 2023 lomareissulle laitettaisiin pysähdys Seinäjoelle. Kuva: Emilia Boulevard, Seinäjoen kaupunginteatteri Xanadu perustuu vuoden 1980 kulttiklassikoksi muodostuneeseen elokuvaan. Kleio on muusa suoraan kreikkalaisesta mytologiasta ja saa tehtäväkseen inspiroida nuorta taiteilijaa Sonnya. Kleion kateelliset siskot kuitenkin juonivat hänen päänmenokseen, jotta hän käskyjen vastaisesti rakastuisi kuolevaiseen ja joutuisi karkotukseen jumalallisesta