Poikabändi

Teatterilomani ei onneksi koostunut vain rakenteeltaan tutuista Disney-elokuvien näyttämöversioista vaan pääsin myös näkemään Tampereen työväen teatterin uutuusmusikaalin Poikabändi. En tiennyt esityksestä etukäteen muuta kuin sen nimen ja sen nimi kuvaakin tätä teatterikokemusta täydellisesti. Poikabändi on musikaalina kuin poikabändit yleensä: paperilla ihan naurettavia höpöhommia, mutta käytännössä niin ammattimaisesti toteutettuja, että ne muuttuvat uniikilla tavalla vetovoimaisiksi.

Harri Hinkka / Tampereen Työväen Teatteri

Poikabändi kertoo tarinan kuvitteellisen ToiBoys -yhtyeen synnystä, noususta tähteyteen ja lopulta bändin hajaantumisesta, kuten poikabändeille tuntuu aina käyvän. Tarina sijoittuu 90-luvulle ja poptähteys on hahmoille ainoa tapa löytää menestystä laman piinaamassa Suomessa. Tutustumme yksitellen bändin jäseniin heidän todellisina persooninaan ja sitten näemme, miten he tietoisesti tuotteistavat itsensä sopiakseen poikabändin menestysmuottiin. Menestys tuo mukanaan iltapäivälehtien lööpit ja viinanhuuruisen kiertue-elämän. Kun ruotsalainen tuottaja alkaa ohjata ToiBoysia yhä enemmän massatuotteen puolelle on jäsenten tehtävä valinta haluavatko he palata elämään omina persooninaan vai sukeltavatko he entistä syvemmälle viihdeteollisuuden luomaan brändättyyn minuuteensa.

Kokonaisuudessaan Poikabändi on erittäin hyvin tehty musikaali. Juoni on samalla sekä höpsö että tavallaan uskottava. 90-luku ja Toijala ovat erinomaisia valintoja tarinan sijoituspaikoiksi. Toinen on nostalgiallaan nyt muodikasta jopa 2000-luvulla syntyneiden keskuudessa ja Tampereella sitä jotenkin tuntee itsensä oikeutetuksi kikattaa Toijalalle. Poikabändi on myös erinomainen esimerkki siitä kuinka tehdä hauska esitys ilman kenenkään pilkkaamista tai ällöttävällä tavalla rivoja juttuja. Väliajalla vaihdoin vessajonossa pari sanaa naisen kanssa, joka kuvasi musikaalia sanalla ”harmiton.” Itsekin voisin käyttää tuota samaa sanaa, mutta lisätä, että tämä ei ole mitenkään negatiivinen kuvaus. Poikabändi todellakin tuo iloa ja rempseää meininkiä ketään satuttamatta.

Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Musiikkipuolella Poikabändi toteuttaa genreään erinomaisesti. Musikaalissa on hienosti esimerkkejä kaikista poikabändeille tyypillisistä biisityypeistä. ToiBoysin musiikissa kuulee myös kehitystä heidän uransa ja musikaalin tarinan edetessä. Ensimmäinen single Tehdään mehuu on vielä selkeästi enemmän suomipoptyylinen kuin uran huippuhetken huomattavan Backstreet Boys -tyyppinen Avain. Lyriikat ovat myös täydellisesti sopivia hitaasti avautuvia pikkutuhmia sanoituksia. Itsekin popitin huoletta Avain-kappaleen tahtiin kunnes yhtäkkiä tajusin, että apua avainhan voi olla piiloilmaus kikkelille! Samantyylisiä lievästi kauhistuneita ahaa-elämyksiä saa usein kun kuuntelee lapsuuden suosikkeja nyt varttuneemmalla iällä.

Jos istuu yhtään lähempänä katsomossa, Poikabändi tekee varmasti vielä suuremman vaikutuksen, koska roolihahmot luovat juuri oikeaan poikabändityyliin katseita yleisöön ja tuovat tunnetta, että he laulavat Juuri Sinulle. Esityksen encoressa he tulevat ihan kirjaimellisesti yleisön puolelle liikkuvan lavakorokkeen avulla. Tämä auttaa jäyhää suomalaiskatsojaa antautumaan poikabändien lumolle. Enkä he todella laulavatkin Juuri Minulle?

Summatakseni: Poikabändi on todella viihdyttävä ja huvittava teatterielämys. Nauttiaksesi siitä sinun ei tarvitse kuin karistaa turha tiukkapipoisuus ja antaa hurmoksen viedä. Kannattaa nähdä!