Thoughts of a Ticket Holder

Musikaalien levytykset ovat sellaisia, että ne usein tulevat elämääni kovaa ja pysyvät siellä parin kuukauden ajan rankalla toistolla. Koska musikaaleissa on yleensä musiikkia tunnelmasta toiseen, löytää levytyksestä aina sopivan kappaleen omaan fiilikseen. Imettyäni kaiken mehun levytyksestä siirryn taas muuhun musiikkiin ja podcasteihin, kunnes löydän uuden uhrini (samoin kuin sarjamurhaajilla, minullakin on cooling off -jakso välissä.) Kausiluontoisuutensa takia tietyt ajanjaksot jäävät mieleeni juuri tiettyjen musikaalien säveltämänä. Näin vuosikymmenen lopussa on hyvä kohta summata menneitä vuosia ja niiden soundtrackia. On tietysti olemassa musikaaleja, jotka ovat olleet elämässäni mukana niin tasaisesti, että en yhdistä niitä mihinkään tiettyyn ajanjaksoon, kuten esimerkiksi Next to Normal, mutta rajataanpa tämän kirjoituksen sisältö ennen kuin lähden aivan hillittömästi rönsyilemään. Kesä-syksy 2010: Hair Hair oli minulle tuttu jo ennen tätä elokuvan ja kirjastosta ...

Olen ollut passiivisesti kiinnostunut lukemaan teatteridiiva Patti LuPonen elämäkerran siitä lähtien kun se ilmestyi vuonna 2010. Mainittiinhan se sentään silloisessa lempisarjassani Gleessäkin! LuPone oli minulle tuttu nimi vierailustaan Will & Grace –tv-sarjassa sekä ylipitkästä Tony-puheestaan että raivokohtauksestaan kuvia räpsineelle katsojalle Gypsy-musikaalin esityksen aikana. Kaikesta tästä voi päätellä, että hän on siis mielipiteitä jakava henkilö. Itse en pitkään tiennyt kumpaa mieltä olin hänestä, mutta kai draamaa-arvostavana henkilönä kallistun LuPonen fanien joukkoon. Mikä kirjaan tarttumisessa on sitten viivästyttänyt? No, niinkin kamalan suuri vaiva kuin Amazonista tilaaminen. Mikä sitten sai tämän laiskamadon viimein luovuttamaan luottotietonsa? No, näiden vuosien varrella aina välillä törmään LuPonen haastatteluihin, joissa viitataan sensaatiomaisiin yksityiskohtiin hänen urastaan, joista en kuitenkaan löydä uteliaisuuttani tyrehdyttävää määrää tietoa goo...

Olen tämän kevään vaihdossa Tallinnassa, mutta se ei tietystikään estä minua käymästä teatterissa. Ilokseni huomasin, että myös täällä pyörii versiointi Evita-musikaalista, koska olin lusmuillut jo hyvän aikaa Tampereen Työväen Teatterin produktiosta bloggaamisessa ja nyt sain sille hyvän tekosyyn kirjoittamalla molemmista produktioista samaan aikaan. Kyllä laiskuus kannattaa. Kuullessani, että Evita on Tampereen työväen teatterin kauden suurmusikaali, olin heti innoissani. Tämä klassikkomusikaali oli jäänyt minulle vielä muutamaa yksittäistä laulua lukuun ottamatta täysin tuntemattomaksi ja tiesin, että TTT:n suurella näyttämöllä saadaan aikaan todella näyttäviä produktioita. Ilokseni voin kertoa, että odotukseni täyttyivät. TTT:n vakuuttavan esityksen jälkeen halusin ehdottomasti nähdä myös Vanemuine-teatterin jo pitkään pyörineen produktion eikä sekään jättänyt kylmäksi. Evita on nimenä varmasti monelle tuttu. Mielikuva vaaleasta maan äidistä on iskostunut monen mieleen...