Thoughts of a Ticket Holder

Jälleen Once, kuinka ihanaa! Olen jo aikaisemmin kirjoittanut tästä musikaalista vuonna 2013 ja viime syksynä tästä samasta Lilla Teaternin produktiosta, kun se esitettiin ruotsiksi. Once on yksi minulle läheisimmistä musikaaleista ja on todella ihanaa, että sitä on nyt esitetty Suomessa oikein kahdella kielellä. Levitköön Oncen ilosanoma! Once kertoo kahdesta muusikosta, jotka kohtaavat Dublinissa. Toinen on irlantilainen imurikorjaaja ja toinen tsekkiläinen maahanmuuttaja. Yhdessä he alkavat tehdä musiikkia ja sen kautta alkavat toteuttaa imurikorjaajan unelmia, joista hän olisi yksinään jo luopunut. Lopulta unelmatkin muuttavat muotoaan, mutta toteutustapa on edelleen vanhojen muotoinen. Mutta voiko siitä pettyä, kun oma toive toteutuu, vaikka olisi ehtinyt haaveilla jo jostain muustakin? Lilla Teatern – Once – Kuvassa Santeri Helinheimo Mäntylä, Kalle Ruusukallio, Tuukka Leppänen, Aili Järvelä, Joachim Wigelius, Pia Runnakko, Alexander Ulriikka Heikinheimo, Riku Vartiain...

Minä näin Oncen uudelleen! Vuonna 2013 Lontoon produktiosta kirjoittamani postaus on yksi tämän blogin varhaisimpia ja jo silloin halusin nähdä Oncen uudelleen. En silloin saanut aikaiseksi palata ja olen harmitellut sitä erityisesti viime vuosina. Kuullessani, että Once tulisi Lilla Teaterniin tirautin pari onnen kyyneltä. Olin jo hiljaa luopunut toivosta, mutta sitten täysin yllättäen tulee produktio ihan oman maan kamaralle! Sitten iski pandemia. Ostin silti liput ja pidin toivoa yllä. Ostin liput kolmesti ja kolmesti esitys peruttiin. Aloin ajatella, että olin sittenkin oikeassa ajatellessani, että en enää koskaan pääsisi näkemään Oncea. Minulla oli kuitenkin vielä neljäskin lippu varattuna. Ajankohta läheni, rajoitukset lieventyivät ja minäkin matkustin Helsinkiin. Silti viime hetkeen asti pelkäsin, että itse sairastuisin tai vaikka tornado iskisi. Mutta niin ei käynyt! Näin Oncen uudelleen! Once kertoo kahdesta muusikosta, jotka kohtaavat Dublinissa. Toinen on irlantilaine...