Siirry pääsisältöön

Once (Lilla Teatern)

Minä näin Oncen uudelleen! Vuonna 2013 Lontoon produktiosta kirjoittamani postaus on yksi tämän blogin varhaisimpia ja jo silloin halusin nähdä Oncen uudelleen. En silloin saanut aikaiseksi palata ja olen harmitellut sitä erityisesti viime vuosina. Kuullessani, että Once tulisi Lilla Teaterniin tirautin pari onnen kyyneltä. Olin jo hiljaa luopunut toivosta, mutta sitten täysin yllättäen tulee produktio ihan oman maan kamaralle! Sitten iski pandemia. Ostin silti liput ja pidin toivoa yllä. Ostin liput kolmesti ja kolmesti esitys peruttiin. Aloin ajatella, että olin sittenkin oikeassa ajatellessani, että en enää koskaan pääsisi näkemään Oncea. Minulla oli kuitenkin vielä neljäskin lippu varattuna. Ajankohta läheni, rajoitukset lieventyivät ja minäkin matkustin Helsinkiin. Silti viime hetkeen asti pelkäsin, että itse sairastuisin tai vaikka tornado iskisi. Mutta niin ei käynyt! Näin Oncen uudelleen!



Once kertoo kahdesta muusikosta, jotka kohtaavat Dublinissa. Toinen on irlantilainen imurikorjaaja ja toinen tsekkiläinen maahanmuuttaja. Yhdessä he alkavat tehdä musiikkia ja sen kautta alkavat toteuttaa imurikorjaajan unelmia, joista hän olisi yksinään jo luopunut. Lopulta unelmatkin muuttavat muotoaan, mutta toteutustapa on edelleen vanhojen muotoinen. Mutta voiko siitä pettyä, kun oma toive toteutuu, vaikka olisi ehtinyt haaveilla jo jostain muustakin?


Pohjimmiltaan Once on musikaali musiikista. Siitä, mikä inspiroi ihmisiä tekemään musiikkia ja millaisista ihmisistä musiikkia syntyy. Kappaleet pysäyttävät kaiken hyvällä tavalla. Katsoja jähmettyy kuuntelemaan ja musiikki pureutuu syvälle sisimpään täyttäen kaikki solukot kauneudellaan. Tämä voi kuulostaa imelältä, mutta siltä se minusta tuntuu. Vaikka tarina on kehystetty rakkaustarinan ympärille, se että päähenkilöt ovat nimettömiä, mielestäni ennestään korostaa sitä kuinka musiikki on tarinan todellinen protagonisti.


Lilla Teatern – Once – På bilden Emma Klingenberg och Tuukka Leppänen – Foto Otto-Ville Väätäinen


Once on siitä erityinen musikaali, että lavalla olevat näyttelijät soittavat kaikkia instrumentteja itse. Katsoja pääsee lähietäisyydeltä todistamaan sitä taitoa, iloa ja tunnetta, jota musikaalin musiikki tuo mukanaan. Tarinan musiikki on kaunista, sydäntäsärkevää ja latautunutta, mutta myös iloista ja mieltäylentävää. Kappaleet ovat useimmiten kitaravetoisia, mutta mukana on instrumentteja pianosta harmonikkaan.


Once osuu minulla täydellisesti ~syysviboihini~ sekä musiikillisesti että visuaalisesti. Lava on kauttaaltaan peitetty puulevyillä seiniä ja lattiaa myöten. Puvustus on täynnä erisävyistä denimiä ja lenkkareita. Toimii.

Lilla Teatern – Once – På bilden Ulriikka Heikinheimo, Alexander Wendelin, Pia Runnakko, Vilja Seivo, Santeri Helinheimo-Mäntylä, Robert Kock och Aili Järvelä – Foto Otto-Ville Väätäinen

Etukäteen mietin vaikuttaisiko käännös kykyyni nauttia musikaalista. Olen maisteri englannin kielestä, joten aivoillani on paha tapa lähteä pyörimään ympyrää seuratessani käännösmusikaaleja, joiden alkuperäiset lyriikat ovat minulle tuttuja. Se ei onneksi kuitenkaan ollut tällä kertaa ongelma. Once toimii erinomaisesti myös ruotsiksi.


Voin suositella Oncea kaikille. Se on niin erinomaisen kaunis musikaali, että tuntuu, etten osaa kuvailla sitä tarpeeksi hyvin. Voisitteko nyt vain uskoa kun sanon?? Pidän joitakin teoksia lahjana elämässäni ja Once on yksi niistä. Se voisi olla lahja myös sinulle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin taivaassa (Seinäjoki)

Niin kuin taivaassa -musikaali teki minuun niin suuren vaikutuksen Helsingissä , että oli välittömästi selvää, että tämä Seinäjoenkin produktio on nähtävä. Tähdet olivat oikeassa asennossa ja puolisoni lomat osuivat juuri ensi-illan aikaan. Ei muuta kuin nokka kohti Seinäjokea ensi-iltahumun sekaan! Musikaali kertoo pienestä paikkakunnasta Pohjois-Ruotsissa, jonne kapellimestari Daniel Daréus muuttaa uraputken vaihduttua terveysongelmiin. Kyläläiset tuntevat Danielin maineen kapellimestarina, mutta eivät tiedä, että hän on todellisuudessa kotikylän poikia. Daniel yrittää vetäytyä hiljaiseen elämään, mutta rempseät kyläläiset saavat hänet vedettyä kirkon kanttoriksi ja näin ollen myös aktiivisen, mutta lepsusti johdetun, kuoron vetäjäksi. Danielin avulla kyläläiset löytävät äänensä niin kuorolaulua kuin itsensä puolustamista varten. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri En halua liiaksi lähteä spoilaamaan musikaalin tapahtumia, mutta omasta mielestäni musikaalin te

Elli Immo

Kemin kaupunginteatteri oli jo nuoresta alkaen lempipaikkani kaupungissa. Siksi sen koettelemukset ovat olleet hyvin kivuliasta seurattavaa viimeisinä vuosina. Kaupunginteatterin tuhkista nousee kuitenkin Kemin teatteri ja en voisi olla asiasta iloisempi. Ensimmäinen vierailuni kunnian sai murhatutkinnasta kertova uusi näytelmä Elli Immo. Elli Immo -näytelmä kertoo nimensä mukaisesti vuonna 1955 Kemissä murhatusta 20-vuotiaasta Elli Immosta, jonka murhaa rikoskirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo alkavat tarkastella uudelleen. Tutkinnassa paljastuu paljon laiminlyötyjä vihjeitä ja näyttää selkeältä, että asiaa on tarkoituksella peitelty. Mikä on ollut poliisin motivaatio pitää asia auki? Miksi moni aikalainen ei ole luottanut poliisiin? Kuva: Nina Susi / Kemin teatteri Näytelmä perustuu tositapahtumiin ja oikea tutkimusprosessi avasi Elli Immon murhatutkinnan uudelleen. Heidi Holmavuo on kirjoittanut myös tämän näytelmän käsikirjoituksen. Ennakkoon mietin, voiko kirjan ki

Xanadu

En koskaan uskonut, että pääsisin näkemään Xanadu-musikaalia livenä, mutta oi niin ihmeellistä on elämä! Xanadua esitettiin Broadwaylla, kun olin teini ja parhaassa fanitusiässä, joten se on levytyksensä ja bootleg-nauhoitusten kautta piirtynyt auttamattomasti mieleeni. Viime kesänä kuuntelin musikaalisoittolistaani ja haikeana mietin kuinka historia tuntuu unohtaneen Xanadun, mutta sitten pari päivää myöhemmin kuin tilauksesta luin Twitteristä kuinka Xanadu tulisi seuraavana kesänä Törnävän kesäteatteriin. Oli ehdottoman selvää, että kesän 2023 lomareissulle laitettaisiin pysähdys Seinäjoelle. Kuva: Emilia Boulevard, Seinäjoen kaupunginteatteri Xanadu perustuu vuoden 1980 kulttiklassikoksi muodostuneeseen elokuvaan. Kleio on muusa suoraan kreikkalaisesta mytologiasta ja saa tehtäväkseen inspiroida nuorta taiteilijaa Sonnya. Kleion kateelliset siskot kuitenkin juonivat hänen päänmenokseen, jotta hän käskyjen vastaisesti rakastuisi kuolevaiseen ja joutuisi karkotukseen jumalallisesta