Kinky Boots näillä leveysasteilla? Voi jukranpujut! Olen päässyt näkemään tämän musikaalin jo aiemmin Helsingissä (lue siitä täällä) sekä uudelleen tuon produktion siirryttyä Tampereen työväen teatteriin (näköjään silloin olin liian laiska kirjoittamaan aiheesta). Tällä kertaa nappasin puolisoni mukaan ja innoissani halusin nähdä, mitä Oulun teatterilla on teokselle annettavaa.
Kinky Boots kertoo epätodennäköisistä liikekumppaneista Charliesta, jolla on kädet täynnä talousvaikeuksissa kamppailevan tehtaan pyörittämisessä, ja Lolasta, joka on upea drag queen, jonka jaloista puuttuvat näyttävät kengät, jotka kestäisivät aikuisen miehen painoa. He yhdessä mullistavat Charlien suvun kenkätehtaan maailman, oppivat yhdessä toisien ja itsensä hyväksymisen tärkeydestä, työstävät kipeää isäsuhdettaan ja tietysti tuovat maailmaan upeita kenkiä.
Musikaali käsittelee sukupuolen performatiivisuutta kenkätehtaan työntekijöiden kapean miehyyskäsityksen joutuessa kosketuksiin Lolan anteeksipyytelemättömän feminiinisen itseilmaisun kanssa. Tämän kohtaamisen näkeminen on mielestäni näin vuonna 2025 vielä vaikuttavampaa kuin nähdessäni teoksen ensimmäistä kertaa lähes seitsemän vuotta aiemmin. Vaikka konservatismi nostaa yhä kasvavassa määrin päätään valtakulttuurissa, kapea sukupuolien binäärisyys ei ole ainoa tapa ilmaista itseään. Kinky Boots juhlii vapautta ilmaista itseään ja se on väkevää. Muista, että sinulla on loputon määrä tapoja olla sinä.
Koska myös taloudelliset ajat ovat nyt kovemmat kuin musikaalin rantautuessa Suomeen vuonna 2018, tarjoaa Kinky Boots entistä enemmän fantasiaa katsojalle. Vaikeuksissakin oleva tehdas voi vielä pelastua, omistava osapuoli voi edelleen välittää työntekijöistään eikä vain rahasta omissa taskuissaan ja mukana voi olla kimallusta, höyheniä ja laulua. Musikaaliesityksen ajan voi keskittyä välittämään kauniista kengistä eikä murehtimaan maailman tilanteesta. Sen tauon me kaikki ansaitsemme.
Kinky Bootsia voisi kritisoida siitä, että siinä on ehkä jopa hieman liikaa biletystä. Musikaalissa on kuitenkin syvempi puolensa ja herkemmät hetkensä, jotka muistuttavat, että myös ulkoisesti vahvimmilta vaikuttavilla ihmisillä on omat sydänsurunsa. Elämä voi olla vaikeaa, mutta pelkkien vaikeuksien takia ei kannata lopettaa laulua ja tanssia.
En kuitenkaan sano, että Kinky Boots on täydellinen musikaali. Juonessa olisi viilaamisen varaa ja sanoituksissa huteruutta. Cindy Lauperin sävellys kuitenkin kannattelee teosta hyvin kuulostaen juuri riittävän cyndilaupermaiselta. Dialogi on näppärää ja veti yleisön mukaansa myös päivänäytöksessä, joissa on oman kokemukseni mukaan yleensä hillitympää menoa.
Oulun teatterin toteutus Kinky Bootsista on yksiselitteisesti onnistunut. Englanti tehtaineen on tuotu lavalle selkeästi ja sujuvasti. Puvustus on sekä näyttävää että funktionaalista. (Helsingin produktion nähtyäni ostin itselleni tehdastyöntekijöiden asuista inspiroituneena lappuhaalarit, joiden olemassaolo komerossani alkoi taas kiinnostaa katseltuani tämänkin tuotannon haalareita silmä kovana. Uskon, että jos olisin inspiroitunut ennemmin glitter-asuista, ne vaatehankinnat saisivat elämässäni enemmän käyttöä – ken tietää.) Esiintyjät ovat tehneet rooleista omansa ja koominen ajoitus heidän välillään toimii mutkattomasti. Pekka Hiltunen tekee Lolana upean roolisuorituksen. Hän tuo hahmoon upeaa fyysisyyttä. Lola todella hallitsee kaikki tilat, joissa hän on. Väinö Riihimäen Charlie on paikoitellen samaistuttavan tohelo ja hänen suorituksessaan todella ymmärtää hahmon kokemat paineet eri suunnista tehtaan johtajana. Titta Toivanen Laurenina on nappivalinta. Hän tuo rooliin tarvittavaa koomista härskiyttä ja heittäytymistä, jota en ole aiemmin nähnyt.
Lisäksi haluan vielä antaa kiitoksia Oulun teatterille parista käytännön seikasta. Ensinnäkin liput olivat kohtuuhintaiset. Siitä on vuosia, kun olen maksanut musikaalilipusta vain kuusikymppiä (jo tuossa postauksessani vuoden 2018 Helsingin produktiosta mainitsen, että liput kustansivat yli 70 euroa). Toiseksi oli todella ilahduttavaa, että teatterin aulassa oli näyttävä valokuvausseinä, jossa ottaa kuvia JA esityksen jälkeen Lolan enkelit saapuivat paikalle ottamaan yhteiskuvia teatterikävijöiden kanssa. Se on mielestäni hieno tapa antaa halukkaille vielä hetki nauttia Kinky Bootsin energiasta, mutta samalla sallia ujompien teatterikävijöiden poistua tai tarkkailla kauempaa. Helsingin produktiossa oli aikoinaan jonkinasteista yleisön osallistamista enkeleiden toimesta, mikä on toki hauskaa, mutta toisaalta tiedän, että monelle se on niin ahdistava ajatuksenakin, että teatterilippu saattaa jäädä ostamatta. Oulussa sitä ei tarvitse pelätä.
Yhteenvetona sanon, että Oulun teatterin Kinky Boots on hauska, näyttävä ja sydämellinen ilta teatterissa. Olivat oman elämäsi Kinky Bootsit sitten glitterkorot tai haisaappaat, ilahduta itseäsi tämän musikaalin taialla.
Kommentit
Lähetä kommentti