Thoughts of a Ticket Holder

Musikaalien levytykset ovat sellaisia, että ne usein tulevat elämääni kovaa ja pysyvät siellä parin kuukauden ajan rankalla toistolla. Koska musikaaleissa on yleensä musiikkia tunnelmasta toiseen, löytää levytyksestä aina sopivan kappaleen omaan fiilikseen. Imettyäni kaiken mehun levytyksestä siirryn taas muuhun musiikkiin ja podcasteihin, kunnes löydän uuden uhrini (samoin kuin sarjamurhaajilla, minullakin on cooling off -jakso välissä.) Kausiluontoisuutensa takia tietyt ajanjaksot jäävät mieleeni juuri tiettyjen musikaalien säveltämänä. Näin vuosikymmenen lopussa on hyvä kohta summata menneitä vuosia ja niiden soundtrackia. On tietysti olemassa musikaaleja, jotka ovat olleet elämässäni mukana niin tasaisesti, että en yhdistä niitä mihinkään tiettyyn ajanjaksoon, kuten esimerkiksi Next to Normal, mutta rajataanpa tämän kirjoituksen sisältö ennen kuin lähden aivan hillittömästi rönsyilemään. Kesä-syksy 2010: Hair Hair oli minulle tuttu jo ennen tätä elokuvan ja kirjastosta

Toisella yrittämällä pääsin vihdoin näkemään ensimmäistä kertaa klassikkomusikaalin Cabaret Rovaniemen teatterissa. Cabaret oli minulle ennestään tuttu lähinnä ajatuksen tasolla, joten olikin jo korkea aika tutustua siihen tarkemmin. Monessa mielessä lopputulos oli sitä mitä odotin, mutta teoksessa oli myös paljon sellaista, mitä en osannut odottaa. Tämä ei toisaalta yllätä, koska ennakkotietoni perustuivat lähinnä edesmenneen rikosdraaman Todistettavasti syyllisen jaksoon, jossa Cabaretin kulisseissa tapahtuu murha. Cabaret sijoittuu 1920-luvun lopun Berliiniin, jossa saksalainen kabareetaide elää kulta-aikaansa ja samalla natsien pimeys alkaa laskea varjonsa kaupungin ylle. Amerikkalainen kirjailija Cliff Bradshaw saapuu kaupunkiin etsimään tarinaa romaaninsa ja löytää sen Kit Kat klubin hämärästä brittiläisen kabareetähtösen Sally Bowlesin muodossa. Yhdessä he yrittävät kirjoittaa oman tarinansa uusiksi, mutta lopulta huomaavat, että eivät voi sulkea silmiään aikojen muutoks

Marraskuussa koitti toisen Taidetestaajat -reissumme vuoro onnistuneen Rovaniemen keikan jälkeen. Näin jälkikäteen on mukava muistella reissua, mutta voin rehellisesti sanoa, että matkaa edeltävillä viikoilla meinasin stressata itseni hengiltä tai no ainakin stressasin itseni kahteen kuumetautiin. En silti olisi jättänyt vierailua tekemättä mistään hinnasta, koska se oli kuitenkin monelle oppilaalle ainutlaatuinen kokemus. Siksi Taidetestaajat onkin niin tärkeä hanke, koska se takaa kaikille kasiluokkalaisille tilaisuuden nähdä taidetta ja omaa kotimaata heidän asuinpaikastaan tai varallisuustilanteestaan huolimatta. Reissupäivä alkoi minun osaltani kello kolmen herätyksellä. Olin onneksi laittanut jo kahdeksan aikaan maate, mutta silti unta oli tullut kerättyä paljon vähemmän kuin ihminen tarvitsee. Minulla ei ole omaa autoa enkä kehdannut vaivata iskää keskellä yötä, joten suuntasin taksilla bussiyhtiön varikolle ja lähdimme kuskin kanssa noutamaan oppilaita pysäkeiltään ympär