Cabaret

Toisella yrittämällä pääsin vihdoin näkemään ensimmäistä kertaa klassikkomusikaalin Cabaret Rovaniemen teatterissa. Cabaret oli minulle ennestään tuttu lähinnä ajatuksen tasolla, joten olikin jo korkea aika tutustua siihen tarkemmin. Monessa mielessä lopputulos oli sitä mitä odotin, mutta teoksessa oli myös paljon sellaista, mitä en osannut odottaa. Tämä ei toisaalta yllätä, koska ennakkotietoni perustuivat lähinnä edesmenneen rikosdraaman Todistettavasti syyllisen jaksoon, jossa Cabaretin kulisseissa tapahtuu murha.

Cabaret sijoittuu 1920-luvun lopun Berliiniin, jossa saksalainen kabareetaide elää kulta-aikaansa ja samalla natsien pimeys alkaa laskea varjonsa kaupungin ylle. Amerikkalainen kirjailija Cliff Bradshaw saapuu kaupunkiin etsimään tarinaa romaaninsa ja löytää sen Kit Kat klubin hämärästä brittiläisen kabareetähtösen Sally Bowlesin muodossa. Yhdessä he yrittävät kirjoittaa oman tarinansa uusiksi, mutta lopulta huomaavat, että eivät voi sulkea silmiään aikojen muutokselta. Samaa mutta omaa prosessiaan käyvät majataloa pitävä Fräulein Schneider ja juutalainen kauppias Herr Schultz, jotka luulivat löytäneensä onnen kypsemmällä iällä. Pariskunnista molemmat huomaavat joutuvansa ylipääsemättömään ristiriitaan kun tulee kyse heidän suhtautumisestaan muuttuviin aikoihin. Toimintaa seuraa ja värittää Seremoniamestari, joka tarjoaa näkökantansa niin asiaan kuin toiseenkin.

Kuvaaja: Tatu Kantomaa

Cabaret vaikuttaa musikaalilta, joka elää ja vaihtelee paljonkin produktiosta toiseen. Tämä on siis puhdas olettamus, koska tämä oli ensimmäinen näkemäni versio, mutta uskallan hyvillä mielin sanoa tämän väittämän ääneen. Rovaniemen teatterissa jopa suurella Tieva -näyttämöllä teos on hyvin lähellä katsojaa. Se estää katsojaa etäännyttämästä itseään lavan tapahtumista, olivat ne sitten yltiöseksuaalisia tai synkkiä, mikä sopii mielestäni hienosti teokseen. Väliajalla moni katsoja kommentoi ensimmäisen näytöksen pituutta (puolitoista tuntia) kriittiseen sävyyn, mutta teoksen loputtua huomaa näytösten ajallisen epätasapainon merkityksen. Kestää kauan, että ongelmat kehittyvät meiltä piilossa, mutta kun ne vihdoin tulevat esiin, alkaa kaikki mennä alamäkeä hirvittävän nopeasti. Rovaniemen Cabaretissa ehdottomasti vaikuttavinta oli teoksen loppu, jota en halua spoilata tässä arviossa. Se pakottaa erityisesti niin sanotut ”tolkun ihmiset” näkemään suoraan, mitä tapahtuu, jos fasismiin ei puututa. Loppu oli erittäin väkevästi toteutettu ja Rovaniemen teatterilta tärkeä ratkaisu.

Teoksessa minulle jäi hieman epäselväksi Seremoniamestarin merkitys. Välillä hän on kuin kuka tahansa hahmo ja välillä ennemminkin kuin kertoja, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että hänen roolinsa sellaisena olisi käynyt minulle järkeen. Seremoniamestari myös vastaa teoksen hämmentävimmistä kohtauksista, kuten laulusta Kaks leidii (Two Ladies.) Kohtauksissa ei ole mitään vikaa, mutta se miten ne kuuluvat suurempaan kokonaisuuteen tuntui irralliselta. Ehkä en vain ole tarpeeksi fiksu tajuamaan tätä puolta Cabaretista.

Kuvaaja: Tatu Kantomaa

Musikaalin kappaleista yllättävän moni oli minulle ennestään tuttu, mutta en olisi osannut yhdistää niitä Cabaretiin. Teoksessa on useita hyviä kappaleita, mutta ei välttämättä yhtä, joka erityisesti nousisi veret seisauttavaksi ykköseksi. Rovaniemen teatterin orkesteri soitti hienosti ja näyttelijät lauloivat orkesterin arvoisesti. Yleensäkin roolitus oli onnistunut. Molemmilta pariskunnilta löytyi oikeaa kemiaa ja Seremoniamestari otti oman huomionsa, vaikka onnistui minua myös hämäämään. Visuaalisesti Cabaret on erittäin hienoa katsottavaa. Puvustuksessa on kimallusta, volyymia ja ajanmukaisuutta, jota ei voi kuin ihailla.

Cabaret ei ole klassikko syyttä ja menisin ehdottomasti uteliaana katsomaan muitakin produktioita. Tarina yhdistelee taidokkaasti vakavuutta ja viihdettä ja on valitettavasti edelleen yhtä ajankohtaisempi. Kävimme katsomassa esityksen juuri itsenäisyyspäivän jälkeen ja olihan se pysäyttävää ajatella kuinka lavalla heiluvien kaltaiset hakaristiliput olivat vastikään heiluneet myös pääkaupunkimme kaduilla. Cabaret muistuttaa meille, että todellisuudelta ei voi sulkea silmiään, vaikka ilonpito ja viihde olisikin niin paljon mukavampaa ja helpompaa.