Siirry pääsisältöön

Cabaret


Toisella yrittämällä pääsin vihdoin näkemään ensimmäistä kertaa klassikkomusikaalin Cabaret Rovaniemen teatterissa. Cabaret oli minulle ennestään tuttu lähinnä ajatuksen tasolla, joten olikin jo korkea aika tutustua siihen tarkemmin. Monessa mielessä lopputulos oli sitä mitä odotin, mutta teoksessa oli myös paljon sellaista, mitä en osannut odottaa. Tämä ei toisaalta yllätä, koska ennakkotietoni perustuivat lähinnä edesmenneen rikosdraaman Todistettavasti syyllisen jaksoon, jossa Cabaretin kulisseissa tapahtuu murha.

Cabaret sijoittuu 1920-luvun lopun Berliiniin, jossa saksalainen kabareetaide elää kulta-aikaansa ja samalla natsien pimeys alkaa laskea varjonsa kaupungin ylle. Amerikkalainen kirjailija Cliff Bradshaw saapuu kaupunkiin etsimään tarinaa romaaninsa ja löytää sen Kit Kat klubin hämärästä brittiläisen kabareetähtösen Sally Bowlesin muodossa. Yhdessä he yrittävät kirjoittaa oman tarinansa uusiksi, mutta lopulta huomaavat, että eivät voi sulkea silmiään aikojen muutokselta. Samaa mutta omaa prosessiaan käyvät majataloa pitävä Fräulein Schneider ja juutalainen kauppias Herr Schultz, jotka luulivat löytäneensä onnen kypsemmällä iällä. Pariskunnista molemmat huomaavat joutuvansa ylipääsemättömään ristiriitaan kun tulee kyse heidän suhtautumisestaan muuttuviin aikoihin. Toimintaa seuraa ja värittää Seremoniamestari, joka tarjoaa näkökantansa niin asiaan kuin toiseenkin.

Kuvaaja: Tatu Kantomaa

Cabaret vaikuttaa musikaalilta, joka elää ja vaihtelee paljonkin produktiosta toiseen. Tämä on siis puhdas olettamus, koska tämä oli ensimmäinen näkemäni versio, mutta uskallan hyvillä mielin sanoa tämän väittämän ääneen. Rovaniemen teatterissa jopa suurella Tieva -näyttämöllä teos on hyvin lähellä katsojaa. Se estää katsojaa etäännyttämästä itseään lavan tapahtumista, olivat ne sitten yltiöseksuaalisia tai synkkiä, mikä sopii mielestäni hienosti teokseen. Väliajalla moni katsoja kommentoi ensimmäisen näytöksen pituutta (puolitoista tuntia) kriittiseen sävyyn, mutta teoksen loputtua huomaa näytösten ajallisen epätasapainon merkityksen. Kestää kauan, että ongelmat kehittyvät meiltä piilossa, mutta kun ne vihdoin tulevat esiin, alkaa kaikki mennä alamäkeä hirvittävän nopeasti. Rovaniemen Cabaretissa ehdottomasti vaikuttavinta oli teoksen loppu, jota en halua spoilata tässä arviossa. Se pakottaa erityisesti niin sanotut ”tolkun ihmiset” näkemään suoraan, mitä tapahtuu, jos fasismiin ei puututa. Loppu oli erittäin väkevästi toteutettu ja Rovaniemen teatterilta tärkeä ratkaisu.

Teoksessa minulle jäi hieman epäselväksi Seremoniamestarin merkitys. Välillä hän on kuin kuka tahansa hahmo ja välillä ennemminkin kuin kertoja, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että hänen roolinsa sellaisena olisi käynyt minulle järkeen. Seremoniamestari myös vastaa teoksen hämmentävimmistä kohtauksista, kuten laulusta Kaks leidii (Two Ladies.) Kohtauksissa ei ole mitään vikaa, mutta se miten ne kuuluvat suurempaan kokonaisuuteen tuntui irralliselta. Ehkä en vain ole tarpeeksi fiksu tajuamaan tätä puolta Cabaretista.

Kuvaaja: Tatu Kantomaa

Musikaalin kappaleista yllättävän moni oli minulle ennestään tuttu, mutta en olisi osannut yhdistää niitä Cabaretiin. Teoksessa on useita hyviä kappaleita, mutta ei välttämättä yhtä, joka erityisesti nousisi veret seisauttavaksi ykköseksi. Rovaniemen teatterin orkesteri soitti hienosti ja näyttelijät lauloivat orkesterin arvoisesti. Yleensäkin roolitus oli onnistunut. Molemmilta pariskunnilta löytyi oikeaa kemiaa ja Seremoniamestari otti oman huomionsa, vaikka onnistui minua myös hämäämään. Visuaalisesti Cabaret on erittäin hienoa katsottavaa. Puvustuksessa on kimallusta, volyymia ja ajanmukaisuutta, jota ei voi kuin ihailla.

Cabaret ei ole klassikko syyttä ja menisin ehdottomasti uteliaana katsomaan muitakin produktioita. Tarina yhdistelee taidokkaasti vakavuutta ja viihdettä ja on valitettavasti edelleen yhtä ajankohtaisempi. Kävimme katsomassa esityksen juuri itsenäisyyspäivän jälkeen ja olihan se pysäyttävää ajatella kuinka lavalla heiluvien kaltaiset hakaristiliput olivat vastikään heiluneet myös pääkaupunkimme kaduilla. Cabaret muistuttaa meille, että todellisuudelta ei voi sulkea silmiään, vaikka ilonpito ja viihde olisikin niin paljon mukavampaa ja helpompaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elli Immo

Kemin kaupunginteatteri oli jo nuoresta alkaen lempipaikkani kaupungissa. Siksi sen koettelemukset ovat olleet hyvin kivuliasta seurattavaa viimeisinä vuosina. Kaupunginteatterin tuhkista nousee kuitenkin Kemin teatteri ja en voisi olla asiasta iloisempi. Ensimmäinen vierailuni kunnian sai murhatutkinnasta kertova uusi näytelmä Elli Immo. Elli Immo -näytelmä kertoo nimensä mukaisesti vuonna 1955 Kemissä murhatusta 20-vuotiaasta Elli Immosta, jonka murhaa rikoskirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo alkavat tarkastella uudelleen. Tutkinnassa paljastuu paljon laiminlyötyjä vihjeitä ja näyttää selkeältä, että asiaa on tarkoituksella peitelty. Mikä on ollut poliisin motivaatio pitää asia auki? Miksi moni aikalainen ei ole luottanut poliisiin? Kuva: Nina Susi / Kemin teatteri Näytelmä perustuu tositapahtumiin ja oikea tutkimusprosessi avasi Elli Immon murhatutkinnan uudelleen. Heidi Holmavuo on kirjoittanut myös tämän näytelmän käsikirjoituksen. Ennakkoon mietin, voiko kirjan ki...

RENT

Rent - mitä voisinkaan siitä sanoa? Se on suuri rakkauteni. En usko, että olisin kuka olen tänä päivänä ilman Rentiä. Siksi meinasin tukehtua purkkaani, kun kuulin, että TYK Alumniteatteri olisi tuomassa tämän suuren rakkauteni kotikaupunkiini Tampereelle. Kuinka siunattu voikaan yksi ihminen olla - Rent siellä missä minäkin. Minun on siis turha esittääkään, että tämä kirjoitus olisi millään tavalla objektiivinen. Olen päättänyt antaa faniuteni näkyä vapaasti. Yksi kappale tässä postauksessa on täynnä spoilereita niin musikaalista kuin kyseisestä produktiosta. Se on selkeästi merkitty, mutta ei mitenkään piilotettu, joten varo, jos et halua spoilereita. Aikaisemmin olen nähnyt produktion Rentistä Aleksanterin teatterissa vuonna 2012, mutta olen ensisijaisesti cast recordingin suurkuluttaja. Nauhoitusta Broadway-produktion viimeisestä esityksestä joudun säästelemään, koska se saa minut niin suureen tunnemyrskyyn. Olen avoin kaikille produktioille, koska ne ovat kaikki siunauksi...

Wicked-elokuva osa 1

Minä en koskaan uskonut Wicked-elokuvan oikeasti tulevan. Kirjoitan tätä aloituskappaletta ennen elokuvan näkemistä enkä edelleenkään ole täysin vakuuttunut, että se on olemassa. Mikä lie tekoälyskämmi sekin tulee olemaan. Tämä johtuu siitä, että olen ollut Wicked-fani vuodesta 2006 ja tätä elokuvaa on huhuttu ja jopa lupailtu monen monta kertaa vuosien varrella. Jopa niin kauan sitten, että Broadwayn alkuperäiset Elphaba ja Glinda Idina Menzel ja Kristin Chenoweth olivat yhä potentitaalisia vaihtoehtoja päärooleihin (fanien fantasioissa, todellisuudessa he olisivat varmaan olleet liian vanhoja jo silloin). Mutta tänään minun pitäisi vihdoin istua elokuvateatterin penkkiin ja saada nähdä se Wicked-elokuva, josta 14-vuotias minä pystyi vain unelmoimaan. Olen suunnitellut tänne blogiini kirjoitusta elämästäni Wicked-fanityttönä useamman kerran. Ensimmäisen kerran blogin 1-vuotisjuhlan kunniaksi kokonaista 10 vuotta sitten. En ole kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa sitä. Rii...