Suku on syvältä

Pitkästä aikaa uusi kirjoitus! Suoritan tänä vuonna aineenopettajan pedagogisia opintoja ja sen tuomat tehtävät ovat vieneet lähes kaiken aikani eikä vapaa-ajalla ole huvittanut kirjoitella. Nyt olen kuitenkin siinä vaiheessa, että kaikki välttämättömät hommat ovat tehtynä ja vältelläkseni gradun ajattelua tekee mieli yhtäkkiä kirjoittaakin tätä blogia. Mutta jo riittää seikoista, jotka eivät ketään kiinnosta, ja siirrytään itse asiaan.

Suku on syvältä on koomikko Larry Davidin näytelmä, joka edustaa tyylilajiltaan TV:stä tuttua tilannekomiikkaa. Minä pidän kovasti tilannekomedioista. Voisi oikeastaan sanoa, että rakastan niitä. Larry Davidin nimi houkutteli minut katsomaan tämänkin näytelmän. Seinfeld on yksi suosikkisarjoistani ja pidän kovasti myös Davidin myöhäisemmästä Curb Your Enthusiasm -sarjasta (odotan innolla niitä uusia jaksoja!). Davidin komiikalla on hyvin tietty tyyli, joka kumpuaa hänen omasta elämästään ja persoonastaan. Curb Your Enthusiasm -sarjassa hän esittääkin itseään ja Seinfeldissa Georgen hahmo perustuu Davidiin. Suku on syvältä -näytelmässäkin hän esitti Broadwayllä pääroolia. Mutta miten taipui Davidin huumori ilman häntä itseään ja suomeksi esitettynä?

Koko suku saapuu paikalle, kun Normanin ja Arthurin isä tekee kuolemaa sairaalassa. Isä aiheuttaa veljeksille kuitenkin harmia vielä poismenonsa jälkeenkin, kun kaikenlaiset salaisuudet tulevat vihdoin jälkipolven tietoon ja heidän ratkaistavikseen. Veljekset ovat molemmat yhtä pikkumaisia ja jokainen keskustelu johtaa riitaan. Lisää vettä myllyyn tuovat puolisot, äiti ja muut sukulaiset. Tilannekomedialle tyypillisesti huumori kumpuaa väärinymmärryksistä ja petkutuksesta.

Odotin nauravani katketakseni tälle näytelmälle. Joku tuntui kuitenkin olevan jatkuvasti pielessä enkä hörähtänyt kuin pari kertaa. Larry Davidin persoona on hänen komediansa vahvuus ja heikkous. Se vaatii tietynlaista tunnetilaa ja ajoitusta dialogiin, mitä en kokenut tässä näytelmässä päänäyttelijöillä olevan. En tiedä hukkuiko se huumori suomen kieleen vai ovatko aivoni vain harmillisen fiksoituneet Larry Davidin omaan nuottiin. Parhaiten rytmissä olivat kiinni mielestäni Normanin vaimoa näytellyt Teija Auvinen ja äitiä näytellyt Tuire Salenius. Muu yleisö kyllä nauroi salissa tasaisesti, mutta en aistinut samanlaista hilpeää tunnelmaa kuin parhaimpien komedioiden katsomoissa. Ehkä jos olisin nauttinut ennen esitystä ja väliajalla pienen hömpsyn, olisin päässyt paremmin tunnelmaan. Olen myös niin kyllästynyt siihen, että monien komedioiden vitsit perustuvat nuorten naisten kourimiseen tai muuhun seksuaaliseen ahdisteluun. Suku on syvältä -näytelmässä tällaista ahdistelua kohdistuu kyllä myös miehiin, mutta en sanoisi, että sekään on mitenkään tuore näkökulma. Huoh.

Tämä kirjoitus jäi nyt vähän lyhykäiseksi, mutta Suku on syvältä ei myöskään ole mikään pitkä näytelmä, joten se kai sopii teemaan. Sanoisin, että Suku on syvältä on ihan mukiinmenevä komedia. Minuun se ei oikein iskenyt, joten jäisin mieluummin kotiin katsomaan Seinfeldin uusintoja, mutta ehkä sinua naurattaa enemmän!