Siirry pääsisältöön

Xanadu

En koskaan uskonut, että pääsisin näkemään Xanadu-musikaalia livenä, mutta oi niin ihmeellistä on elämä! Xanadua esitettiin Broadwaylla, kun olin teini ja parhaassa fanitusiässä, joten se on levytyksensä ja bootleg-nauhoitusten kautta piirtynyt auttamattomasti mieleeni. Viime kesänä kuuntelin musikaalisoittolistaani ja haikeana mietin kuinka historia tuntuu unohtaneen Xanadun, mutta sitten pari päivää myöhemmin kuin tilauksesta luin Twitteristä kuinka Xanadu tulisi seuraavana kesänä Törnävän kesäteatteriin. Oli ehdottoman selvää, että kesän 2023 lomareissulle laitettaisiin pysähdys Seinäjoelle.

Kuva: Emilia Boulevard, Seinäjoen kaupunginteatteri

Xanadu perustuu vuoden 1980 kulttiklassikoksi muodostuneeseen elokuvaan. Kleio on muusa suoraan kreikkalaisesta mytologiasta ja saa tehtäväkseen inspiroida nuorta taiteilijaa Sonnya. Kleion kateelliset siskot kuitenkin juonivat hänen päänmenokseen, jotta hän käskyjen vastaisesti rakastuisi kuolevaiseen ja joutuisi karkotukseen jumalallisesta elämästä. Kaikki tämä tapahtuu 1980-luvun Los Angelesissa aikakauden mukaisesti säärystimet ja rullaluistimet jalassa. Jos tämä kuulostaa ihan ihme sekametelisopalta ja hömpältä, sitä se onkin ja juuri se on Xanadun ilo.


Tämä musikaali soveltuu erinomaisesti kesäteatteriin. Xanadun musiikki on kepeää poppia ja mukana on myös ajan pop-hittejä, vaikka teos ei kuitenkaan ole täysi jukebox-musikaali. Visuaalisesti esitys on täynnä kauniita kesän värejä ja pilvilinnoja. Alkuperäisversion viittauksia ja parodian ivaa, jotka eivät sellaisinaan olisi toimineet mitenkään päin suomeksi, on kotiutettu käännöksessä hienosti. Yleisöä osallistetaan myös tapahtumissa jonkin verran. Puhumista ei keneltäkään vaadita, mutta jos haluat ehdottomasti välttyä tältä riskiltä, suosittelen valitsemaan istumapaikan rivin keskeltä.


Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Koska olen jo 15 vuotta sitten leimaantunut vahvasti Xanadun alkuperäisiin Broadway-näyttelijöihin, olin hieman huolissani vaikuttaisiko tämä kokemukseeni tästä Törnävän versiosta. Natalil Lintala ja Mikael Saari pääparina tarjosivat kuitenkin niin nappisuorituksen, että tämä huoli oli täysin turhaa. Lintalan tulkinta on juuri oikean säpsäkkä ja Saari tarjoaa upeiden laulunlahjojensa lisäksi täydellistä himbo-energiaa rooliinsa. Loput näyttelijöistä esiintyvät kaikki useissa rooleissa ja viihdyttävät loistavasti niin komedian, tanssin kuin laulunkin kautta.


Xanadu on lyhyehkö musikaali, joka on perinteisesti esitetty yhteen pötköön, mutta Törnävässä musikaali esitetään kahdessa näytöksessä. Normaalisti vahvasti vastustan väliajan lisäämistä, jos sellaista ei alkuperäisteoksessa ole, mutta kesäteatterin puupenkeillä istuessa väliaika on ehdottoman tarpeen. Oma perseeni olisi arvostanut, jos se olisi tullut jo noin varttia aikaisemmin, mutta juonellisesti ymmärrän hyvin, miksi tauko on sijoitettu valittuun kohtaan. Mikäli mahdollista, kannattaa katsomoon ottaa mukaan oma istuintyyny. Tarjolla on pyllynalusia myös teatterin puolesta, mutta ne tarjoavat vain kevyttä pehmykettä.

Haluan vielä erikseen kiittää Seinäjoen kaupunginteatteria netttisivuilta löytyvistä kattavista ohjeista paikalle saapumiseen ja alueen palveluihin. Kaltaiseni helposti hermoilevan ihmisen mieltä rauhoittaa kummasti, kun tietää missä vessa on.


Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Vierailuni Törnävässä oli ensimmäinen kertani koskaan kesäteatteria katsomassa ja nautin kokemuksesta täysin rinnoin. Tämä musikaali on juuri sellaista ihanaa hömppää, jota rakastan. Xanadu kutsuu kuitenkin myös miettimään, mitä taide oikein onkaan. Toki musikaalihömppäkin voi olla jumalallisesti inspiroitua taidetta? Ehdottomasti. Tänä kesänä kannattaa kaikkien musikaalien ystävien ehdottomasti suunnata Xanadua katsomaan. Älkää kuitenkaan raahatko niitä musikaaleja inhoavia seuralaisianne mukaan, niiden negistely pilaisi kuitenkin ilonne. Yksinkin voi hyvin mennä katsomaan! Samalla saa raitista ilmaa hei! Kotimatkalle lähdet varmasti hyräillen 🎶Xanaduuuu 🎶




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Wicked: For Good

Vuoden odottelun jälkeen molemmat Wickedin elokuvaosat ovat vihdoin julki. Hurraa! Vai lisäänkö sittenkin kysymysmerkin tuon edellisen huudahduksen loppuun? En käy tässä postauksessa tarkasti elokuvan juonta läpi, mutta viittaan moniin yksityiskohtiin, joten tämä olkoon virallinen spoilerivaroituksesi. Tämä ei ole kaikkein koherentein kirjoitukseni, mutta varmaan näkyy, että minulla oli vain tosi kova tarve päästä puhumaan tästä elokuvasta. Olin  ja olen edelleenkin erittäin tyytyväinen elokuvakaksikon ensimmäiseen osaan. Valitettavasti joudun kuitenkin sanomaan, että tämä jälkimmäinen puolisko jätti kylmäksi. Siinä missä ensimmäinen osa seisoi omilla jaloillaan omana elokuvanaan ja jopa vastaa joihinkin näyttämömusikaalin jättämiin juonellisiin kysymyksiin, Wicked: For Good tuntuu samalla sekä pöhöttyneeltä että kiirehdityltä kokonaisuudelta. Lavamusikaalin toisen näytöksen kesto on yli tuplattu, mutta lisätyt asiat tuntuvat usein vääriltä ja toisen näytöksen poukkoilev...

Liza Minnelli - Kids, Wait Till You Hear This!

Kymmenen vuotta sitten (tarkistin ja kauhistuin kuinka nopeasti aika kuluukaan) kirjoitin täällä useammankin kirja-arvion teatteri-ihmisten elämäkerroista. Luonnollisesti minun täytyi paneutua myös Liza Minnellin kaltaisen ikonin muistelmiin, koska kuten niin monet ihmiset, tunnen kyllä Lizan käsitteenä, mutta hän ihmisenä oli itselleni melko tuntematon. Tämän kaiken hän muuttaa kertomalla oman tarinansa rakkaan ystävän Michael Feinsteinin avustuksella kirjoitetussa muistelmateoksessa Kids, Wait Till You Hear This! . Muistelmien nimen mukaisesti Liza usein puhuttelee teoksessa ”nuorisoa” (kids), jonka visioi lukemassa kirjaa. On tavallista, että hän taustoittaa ajankohtaa kertomalla kuinka ”silloin ei ollut Tiktokia” tai ”selfieitä ei oltu keksitty”. Vaikka tiedostankin, että minä 33-vuotiaana realistisesti olen luultavasti sitä nuorisoa, johon hän viittaa, toivon todella, että myös nuorempi yleisö oppii tuntemaan Lizan, koska syytä olisi. Valitettavasti oma skeptinen kokemuksen...

Titanique

 Olen tunnetusti jukebox-musikaalien suuri vihaaja. Jos maksan lähemmäs 100 euroa musikaalilipusta, biisien on täytyy olla alkuperäisiä. Titaniquen puolella oli kuitenkin kolme lemppariasiaani, jotka saivat houkuteltua minut yleisöön: Titanic, Celine Dion ja sanat, jotka loppuvat -que. Ja liputkin vain 57€! Kuva: Nils Krogell / Titanique-musikaali Titanique-musikaalissa ilmeisen jumalallinen ja iätön Celine Dion alkaa kertoa meille, mitä todella tapahtui tuolla tuhoon tuomitulla laivalla keväällä 1912. Tapahtumat muistuttavat kummallisen paljon vuoden 1997 elokuvaa Titanic. Nuoren kauniin Rosen oli tarkoitus mennä äitinsä pakottamana naimisiin limaisen Calin kanssa. Epätoivoisena hän meinaa päättää päivänsä, mutta kohtaa komean taiteilijan Jackin, johon rakastuu päätä pahkaa. Harmillisesti vain laiva törmää jäävuoreen ja me kaikki tiedämme, mitä sitten tapahtuu. Titanique on Celine Dionin versio siitä, miten tähän lopputulokseen oikein päästiin. Mitä suurempi Titanic-elokuvan...