Siirry pääsisältöön

Xanadu

En koskaan uskonut, että pääsisin näkemään Xanadu-musikaalia livenä, mutta oi niin ihmeellistä on elämä! Xanadua esitettiin Broadwaylla, kun olin teini ja parhaassa fanitusiässä, joten se on levytyksensä ja bootleg-nauhoitusten kautta piirtynyt auttamattomasti mieleeni. Viime kesänä kuuntelin musikaalisoittolistaani ja haikeana mietin kuinka historia tuntuu unohtaneen Xanadun, mutta sitten pari päivää myöhemmin kuin tilauksesta luin Twitteristä kuinka Xanadu tulisi seuraavana kesänä Törnävän kesäteatteriin. Oli ehdottoman selvää, että kesän 2023 lomareissulle laitettaisiin pysähdys Seinäjoelle.

Kuva: Emilia Boulevard, Seinäjoen kaupunginteatteri

Xanadu perustuu vuoden 1980 kulttiklassikoksi muodostuneeseen elokuvaan. Kleio on muusa suoraan kreikkalaisesta mytologiasta ja saa tehtäväkseen inspiroida nuorta taiteilijaa Sonnya. Kleion kateelliset siskot kuitenkin juonivat hänen päänmenokseen, jotta hän käskyjen vastaisesti rakastuisi kuolevaiseen ja joutuisi karkotukseen jumalallisesta elämästä. Kaikki tämä tapahtuu 1980-luvun Los Angelesissa aikakauden mukaisesti säärystimet ja rullaluistimet jalassa. Jos tämä kuulostaa ihan ihme sekametelisopalta ja hömpältä, sitä se onkin ja juuri se on Xanadun ilo.


Tämä musikaali soveltuu erinomaisesti kesäteatteriin. Xanadun musiikki on kepeää poppia ja mukana on myös ajan pop-hittejä, vaikka teos ei kuitenkaan ole täysi jukebox-musikaali. Visuaalisesti esitys on täynnä kauniita kesän värejä ja pilvilinnoja. Alkuperäisversion viittauksia ja parodian ivaa, jotka eivät sellaisinaan olisi toimineet mitenkään päin suomeksi, on kotiutettu käännöksessä hienosti. Yleisöä osallistetaan myös tapahtumissa jonkin verran. Puhumista ei keneltäkään vaadita, mutta jos haluat ehdottomasti välttyä tältä riskiltä, suosittelen valitsemaan istumapaikan rivin keskeltä.


Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Koska olen jo 15 vuotta sitten leimaantunut vahvasti Xanadun alkuperäisiin Broadway-näyttelijöihin, olin hieman huolissani vaikuttaisiko tämä kokemukseeni tästä Törnävän versiosta. Natalil Lintala ja Mikael Saari pääparina tarjosivat kuitenkin niin nappisuorituksen, että tämä huoli oli täysin turhaa. Lintalan tulkinta on juuri oikean säpsäkkä ja Saari tarjoaa upeiden laulunlahjojensa lisäksi täydellistä himbo-energiaa rooliinsa. Loput näyttelijöistä esiintyvät kaikki useissa rooleissa ja viihdyttävät loistavasti niin komedian, tanssin kuin laulunkin kautta.


Xanadu on lyhyehkö musikaali, joka on perinteisesti esitetty yhteen pötköön, mutta Törnävässä musikaali esitetään kahdessa näytöksessä. Normaalisti vahvasti vastustan väliajan lisäämistä, jos sellaista ei alkuperäisteoksessa ole, mutta kesäteatterin puupenkeillä istuessa väliaika on ehdottoman tarpeen. Oma perseeni olisi arvostanut, jos se olisi tullut jo noin varttia aikaisemmin, mutta juonellisesti ymmärrän hyvin, miksi tauko on sijoitettu valittuun kohtaan. Mikäli mahdollista, kannattaa katsomoon ottaa mukaan oma istuintyyny. Tarjolla on pyllynalusia myös teatterin puolesta, mutta ne tarjoavat vain kevyttä pehmykettä.

Haluan vielä erikseen kiittää Seinäjoen kaupunginteatteria netttisivuilta löytyvistä kattavista ohjeista paikalle saapumiseen ja alueen palveluihin. Kaltaiseni helposti hermoilevan ihmisen mieltä rauhoittaa kummasti, kun tietää missä vessa on.


Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Vierailuni Törnävässä oli ensimmäinen kertani koskaan kesäteatteria katsomassa ja nautin kokemuksesta täysin rinnoin. Tämä musikaali on juuri sellaista ihanaa hömppää, jota rakastan. Xanadu kutsuu kuitenkin myös miettimään, mitä taide oikein onkaan. Toki musikaalihömppäkin voi olla jumalallisesti inspiroitua taidetta? Ehdottomasti. Tänä kesänä kannattaa kaikkien musikaalien ystävien ehdottomasti suunnata Xanadua katsomaan. Älkää kuitenkaan raahatko niitä musikaaleja inhoavia seuralaisianne mukaan, niiden negistely pilaisi kuitenkin ilonne. Yksinkin voi hyvin mennä katsomaan! Samalla saa raitista ilmaa hei! Kotimatkalle lähdet varmasti hyräillen 🎶Xanaduuuu 🎶




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elli Immo

Kemin kaupunginteatteri oli jo nuoresta alkaen lempipaikkani kaupungissa. Siksi sen koettelemukset ovat olleet hyvin kivuliasta seurattavaa viimeisinä vuosina. Kaupunginteatterin tuhkista nousee kuitenkin Kemin teatteri ja en voisi olla asiasta iloisempi. Ensimmäinen vierailuni kunnian sai murhatutkinnasta kertova uusi näytelmä Elli Immo. Elli Immo -näytelmä kertoo nimensä mukaisesti vuonna 1955 Kemissä murhatusta 20-vuotiaasta Elli Immosta, jonka murhaa rikoskirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo alkavat tarkastella uudelleen. Tutkinnassa paljastuu paljon laiminlyötyjä vihjeitä ja näyttää selkeältä, että asiaa on tarkoituksella peitelty. Mikä on ollut poliisin motivaatio pitää asia auki? Miksi moni aikalainen ei ole luottanut poliisiin? Kuva: Nina Susi / Kemin teatteri Näytelmä perustuu tositapahtumiin ja oikea tutkimusprosessi avasi Elli Immon murhatutkinnan uudelleen. Heidi Holmavuo on kirjoittanut myös tämän näytelmän käsikirjoituksen. Ennakkoon mietin, voiko kirjan ki...

Wicked-elokuva osa 1

Minä en koskaan uskonut Wicked-elokuvan oikeasti tulevan. Kirjoitan tätä aloituskappaletta ennen elokuvan näkemistä enkä edelleenkään ole täysin vakuuttunut, että se on olemassa. Mikä lie tekoälyskämmi sekin tulee olemaan. Tämä johtuu siitä, että olen ollut Wicked-fani vuodesta 2006 ja tätä elokuvaa on huhuttu ja jopa lupailtu monen monta kertaa vuosien varrella. Jopa niin kauan sitten, että Broadwayn alkuperäiset Elphaba ja Glinda Idina Menzel ja Kristin Chenoweth olivat yhä potentitaalisia vaihtoehtoja päärooleihin (fanien fantasioissa, todellisuudessa he olisivat varmaan olleet liian vanhoja jo silloin). Mutta tänään minun pitäisi vihdoin istua elokuvateatterin penkkiin ja saada nähdä se Wicked-elokuva, josta 14-vuotias minä pystyi vain unelmoimaan. Olen suunnitellut tänne blogiini kirjoitusta elämästäni Wicked-fanityttönä useamman kerran. Ensimmäisen kerran blogin 1-vuotisjuhlan kunniaksi kokonaista 10 vuotta sitten. En ole kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa sitä. Rii...

RENT

Rent - mitä voisinkaan siitä sanoa? Se on suuri rakkauteni. En usko, että olisin kuka olen tänä päivänä ilman Rentiä. Siksi meinasin tukehtua purkkaani, kun kuulin, että TYK Alumniteatteri olisi tuomassa tämän suuren rakkauteni kotikaupunkiini Tampereelle. Kuinka siunattu voikaan yksi ihminen olla - Rent siellä missä minäkin. Minun on siis turha esittääkään, että tämä kirjoitus olisi millään tavalla objektiivinen. Olen päättänyt antaa faniuteni näkyä vapaasti. Yksi kappale tässä postauksessa on täynnä spoilereita niin musikaalista kuin kyseisestä produktiosta. Se on selkeästi merkitty, mutta ei mitenkään piilotettu, joten varo, jos et halua spoilereita. Aikaisemmin olen nähnyt produktion Rentistä Aleksanterin teatterissa vuonna 2012, mutta olen ensisijaisesti cast recordingin suurkuluttaja. Nauhoitusta Broadway-produktion viimeisestä esityksestä joudun säästelemään, koska se saa minut niin suureen tunnemyrskyyn. Olen avoin kaikille produktioille, koska ne ovat kaikki siunauksi...