The Book of Mormon: Pakko nauraa

The Book of Mormon oli listan kärjessä musikaaleista, jotka haluan käydä katsomassa täällä Britanniassa. Kohtuuhintaisen lipun metsästäminen vaati noin viikon lippupalvelun sivun kyyläämistä, mutta viimein onnistuin ja paikkanikin oli oikein hyvä. Näytökset ovat todellakin lähes loppuunmyytyjä elokuun loppuun asti ja sen jälkeenkään ei ole paljon valinnanvaraa paikoista. Ei ole ihme, että show on näin suosittu, koska se todellakin on niin hyvä.

Tunsin etukäteen show'n laulut ja juonen, mutta se ei yhtään haitannut esityksestä nauttimista. Yleisö huutonauroi alusta loppuun enkä minä ollut poikkeus. Tarina on sopivan totuudenmukainen ja räävitön. Mormonien usko itsessäänkin on selitettynä todella koominen ja, jos yhtään on törmännyt näihin lähetyssaarnaajiin, ei vain voi olla nauramatta esityksen vain hitusen liioiteltuun tulkintaan heidän käytöksestään.

The Book of Mormon on hauska pelkästään levyltä kuunneltunakin, mutta lavastus ja koreografia ovat piste i:n päälle. Ne on vedetty todella överiksi, mutta se vain toimii. Erityismaininnan ansaitsee mormonien helvetin kuvaus ja afrikkalaisen kylän kurjuus. Myös ensimmäisen näytöksen viimeinen numero Man Up oli juuri täydellisen ylivedetty. The Book of Mormon leikkii loistavasti perinteisten musikaalien tunnusmerkkien kanssa yhdistäen ne epätavallisiin sanoituksiin ja tilanteisiin. Yhdistelmä on erittäin toimiva ja viihdyttävä.

Hauskuuden lisäksi musikaalin tarina esittää myös hyviä kysymyksiä siitä, mikä on oikein ja mikä oikeasti auttaa ihmisiä. Mitään Richard Scarry -tyyppistä rautalangasta väännettyä opetusta tarinalla ei kuitenkaan ole ja hyvä niin.

Näyttelijät olivat kaikki todella lahjakkaita komedianäyttelijöitä ja jokainen punchline tuli juuri oikeaan aikaan. Pääkaksikon Gavin Creelin ja Jared Gertnerin välinen pituusero lisäsi myös heidän välisen fyysisen komedian hauskuutta. Gavin Creelin olen nähnyt aikaisemmin esiintyvän Hair-musikaalissa ja tällä kertaa mies sai minut vakuutettua myös erinomaisena komedianäyttelijänä. Hänen upeaa ääntään ei voi myöskään olla mainitsematta. Jared Gertner sopii rooliinsa täydellisesti ja on erityisen taitava fyysisen komedian puolella.

Ainoa haittapuoli esityksessä oli se, että välillä äänentoisto ei ihan riittänyt yleisön naurun ylitse ja joitain vuorosanoja saattoi jäädä kuulematta. Paha tuollekaan on kuitenkaan mitään tehdä, kun yleisöäkään ei oikein voi hiljentää, jos he ovat tikahtumassa nauruun.

Tuntuu, että tämä kirjoitus ei oikein tehnyt oikeutta sille kuinka hyvä ja hauska musikaali The Book of Mormon oikeasti on. Tässä kai pätee se vanha totuus, että huumoria ei voi selittää. Jos vain saat tilaisuuden – mene katsomaan se. Ellet sitten ole joku todella helposti loukkaantuva kukkahattutäti. Silloin pysy kaukana.

Täytyy vielä näin loppuhuomautuksena mainita kuinka mormonikirkko on ostanut käsiohjelmasta mainoksia, joissa lukee ”The book is always better”. Loistavaa.