torstai 3. maaliskuuta 2016

Vampyyrien tanssi

Vihdoinkin ehdin taas kirjoittaa! Opiskeluni on nykyään lähinnä pelkkää koneella kirjoittamista, joten vapaahetkinäni en jaksa juuri tekstitiedostoja tuijotella (Netflixiä kyllä) ja blogi on jäänyt sangen laiminlyödyksi.

Vuoden 2016 ensimmäiseksi teatteriesitykseksi valikoitui Helsingin kaupunginteatterin Vampyyrien tanssi. En tiennyt esityksen sisällöstä juurikaan mitään, mutta olen lukenut Twitteristä paljon, paljon ylistäviä juttuja musikaalista. Pakkohan sen on jostain kertoa, kun fanit menivät ihan sekaisin, kun tuotanto julkistettiin. Olen aina vierastanut kaikkea vampyyriaiheista, joten osasin odottaa, että yhtä suureen hurmokseen tämä musikaali ei minua ajaisi. Olin siitä oikeassa, mutta olihan tämä musikaali ihan jees! Siitä huolimatta on tarinassa minun mielestäni myös ikäviä piirteitä.

Vampyyrien tanssi kertoo rakkaudesta, kaihosta ja houkutuksesta. Professori Abronsius ja hänen assistenttinsa Alfred ovat tutkimassa vampyyreja, kun Alfred iskee silmänsä majatalonomistajan kauniiseen tyttäreen Sarahiin. Sarahia kosiskelee kuitenkin myös vampyyrikreivi von Krolock, jonka kutsusta neito lähtee linnaan tanssiaisiin. Sarah lähtee ihan omasta tahdostaan, mutta miehet eivät ymmärrä, että naiset ovat kykeneviä itsenäiseen päätöksentekoon joten he lähtevät pelastusmatkalle. Reissun aikana joutuu itse kukin puremisvaaran alle ja seksuaalisen häirinnän uhriksi. Musikaalin hahmot olivat monet aika karikatyyrimaisia, mutta samalla herttaisia. Professorin ja Alfredin dynamiikasta tuli jotenkin mieleen Timon ja Pumba.

Vampyyrien tanssi on hyvin seksisävytteinen musikaali. On kaksimielisyyttä, kylpeviä neitoja ja kourimista. Maatalonomistaja tahtoo kaikin keinoin varjella tytärtään vampyyrikreivin edustamalta sekä kuoleman että seksuaalisuuden uhalta, mutta samalla suruitta ahdistelee talon piikaa. Vaikka ymmärrän musikaalin sijoittuvan kauas menneeseen, tunsin silti tämän kaksinaismoralismin ikäväksi. Erityisesti minua häiritsi juurikin tämä maatalonomistajan ja piian suhde, jonka kuvataan muuttuvan työnantajan seksuaalisesta vallankäytöstä jonkin sortin parisuhteeksi. Tällaiset kuvaukset ovat mielestäni vahingollisia enkä pidä siitä, kun niitä esitetään kepeästi viihteessä.

Musiikillisesti Vampyyrien tanssi on vakaalla pohjalla. Musikaali on läpisävelletty, mikä on aina mielestäni positiivista. Musiikin tulee kantaa läpi musikaalin. Ensimmäinen näytös rullasi oikein sujuvasti, mutta toinen mielestäni vähän laahasi. Tai sitten olin vain väsynyt. Toistuva Total Eclipse of the Heart –melodia kuulosti erittäin lumoavalta. Monissa kappaleissa oli hienoja korkeita ääniä, mutta mikään kappale ei erityisesti seisauttanut vertani. Niin ei vaan aina käy.

Produktion visuaalista näyttävyyttä ei voi kiistää. Vaikka vampyyriestetiikka ei ole lainkaan juttuni, olen ehdottomasti sitä mieltä, että sekä puvustuksessa että lavastuksessa oli onnistuttu loistavasti. Erityisen upealta näytti mielestäni Samuel Harjanteen esittämä Herbert, jonka lookki sopi täydellisesti hahmon vaatimaan huomioon.

Asiansa osaavaa näyttelijäkaartia oli ilo katsella. Erityisesti minua ilahdutti kuinka Petrus Kähkönen tarkkaili Alfredina maailmaa silmät apposen auki. Kuten jo aikaisemmin sanoin, majatalonomistaja oli mielestäni epäilyttävä hahmo ja en usko, että Risto Kaskilahden tulkinta teki hänestä ainakaan yhtään vähemmän limaista.

Näin yhteenvetona voisin sanoa, että Helsingin kaupunginteatterin Vampyyrien tanssi on näkemisen arvoinen. Kuka tietää, sinustakin saattaa tulla musikaalin suuri fani! Minusta valitettavasti ei sellaista tullut, mutta en kadu puuduttaneeni persettäni Peacockin penkissä nähdäkseni tämän musikaalin. Mainitsemani ongelmat saattoivat tehdä minusta jo alusta alkaen varautuneen musikaalin suhteen, joten ei liene ihme, ettei se iskenyt minuun täysin. Pystyin kuitenkin arvostamaan sitä erityslaatuisena teatterikokemuksena.

6 kommenttia:

  1. Hyviä pointteja! Magdan kohtalo häiritsee minuakin. Chagalin hahmo on toki tarkoitettukin kaksinaismoralistiseksi nilkiksi, mutta Magdalle soisi paljon parempaa. Kirjoitin aiheesta aikanaan pienen pohdinnan blogiini: http://somesuperfluousopinions.blogspot.fi/2013/04/vampire-fates.html

    Onneksi HKT:n tuotannossa näyttelijäntyö ja ohjaus sentään kiertävät tekstin pahimpia sudenkuoppia. Tanssiaisiin mennessä Magda on jo jättänyt Chagalin omaan arvoonsa, ja parempi niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mielenkiintoinen postaus! :) Olisi kiva nähdä Magdan ja Chagalin suhteesta avoimen feministisen tulkinta, jossa Chagal saisi kyytiä ja Magda arvostusta.

      Poista
  2. Kiinnostava bloggaus! Samaa aihetta vähän pohdiskelin katsomossa minäkin, toisen näytöksen yllätykset tuntuivat äkkiseltään vähän erikoiselta. Onneksi tuota Siirin yllä mainitsemaa itsenäistymistä kuitenkin ehti tapahtua.

    Minullekaan Vampyyrien tanssi ei noussut superelämykseksi, mutta Kähkösestä ja Harjanteesta pidin kovasti ja muutenkin esiintyjissä on paljon mainioita laulajia ja tanssijoita, oikein viihdyttävää oli.

    VastaaPoista
  3. Kiintoisaa lukea tämän musikaalin herättämistä kokemuksista eri näkökulmista! Tekee silti mieli kommentoida muutamia asioita sukupuolirooleja kyseenalaistavana feministinä, joka rakastaa tätä musikaalia... Ensinnäkin Chagal on nimenomaan tarkoitettu kaksinaismoralistiksi niljakkeeksi, kuten Siiri yllä sanoikin. Elokuvassa Krolock jopa huomauttaa siitä ironiasta ja kaksinaismoralismista, kuinka Chagal ylisuojelee tytärtään ja eikä itse yhtään häikäile piikatytön suhteen. Musikaalin teksteihin sitä ei ole tuotu, mutta on varmaan ajateltu, että asia ilmenee katsojille muutenkin. Se, että Chagal näyttäytyy koomisena hahmona, ei missään nimessä tarkoita, että teksti ylistäisi häntä ja hyväksyisi hänen kaksinaismoralisminsa ja muun toimintansa. Komediaa on kautta aikojen käytetty myös kritisointiin, ja Vampyyrien tanssissa ei todellakaan kannata olettaa, että jos jokin esitetään koomisena, se esitettäisiin hyvänä.

    Magdan ja Chagalin suhde on hämmentänyt osaa katsojista useammassakin produktiossa, mutta minusta tässä versiossa on aika hyvin esitetty se, että Magda ei Chagalia kauan katsele. En itse ainakaan näe sitä minään parisuhteena, sen kun Magda vehtaa hetken aikaa sen kanssa mitä on tarjolla ennen kuin lähtee katsomaan parempia vaihtoehtoja. Ehkä hänen hahmonsa on ainakin tässä versiossa tarkoitettu enemmänkin naisen seksuaalisen autonomian esimerkiksi: naisen ei tarvitse joko kieltäytyä tai olla uhri, vaan hän voi sanoa "kyllä, mutta minun ehdoillani ja niin kauan kuin minä suostun", niin kuin Magda tässä versiossa minusta sanoo. Toki ymmärrän, että asetelma voi silti tuntua epämukavalta ja sitä voi tulkita eri tavoin, mutta itse koen Magdan etenkin tässä versiossa vahvana hahmona.

    Ja jos sitä ei näe siltikään niin, voi toisaalta kysyä, yrittääkö teksti edes sanoa, että kaikki se on hyvää, mitä ihminen vampyyriksi muututtuaan tekee. Samassa kohtauksessa niin Chagal kuin Magdakin latovat tekstiä, jota musikaali ei mielestäni yritä esittää elämänohjeena. ("Ja miksipä ei? / Jokainen kuppaa toista, muuten ei menesty maa / Jokainen vie sen minkä toisilta vietyä saa")

    En tiedä, oliko tämä kommenttisi juonikuvauksessa tarkoitettu vain heitoksi vai vakavaksi kritiikiksi: " Sarah lähtee ihan omasta tahdostaan, mutta miehet eivät ymmärrä, että naiset ovat kykeneviä itsenäiseen päätöksentekoon joten he lähtevät pelastusmatkalle."

    Huomauttaisin kuitenkin, että Alfred ja professori eivät tiedä Sarah'n lähteneen vapaaehtoisesti, he eivät tiedä mitä kreivi Sarah'lle tarjosi ja miksi se tyttöä houkutti. He tietävät, että lähistöllä on verenhimoinen vampyyri joka tavoittelee Sarah'aa, ja että Sarah on nyt poissa. Eivät he tiedä, halusiko hän juuri linnaan ja mitä hän sieltä haluaa - vampyyrinpuremaa vai jotain muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, tulipa kirjoitettua pitkästi! Ei se kommenttiboksissa noin pitkältä näyttänyt. Puolustukseni on sanottava, että olen miettinyt näitä aiheita jo useamman arvostelun jäljiltä, joissa yllätyin siitä miten eri tavalla joku tulkitsi jonkin asian kuin minä. Pitäisi kirjoittaa joskus bloggaus Vampyyrien tanssista ja sukupuolirooleista ym. :-)

      Poista
    2. Minulle ei tietenkään ole mikään yllätys, että Chagal on tarkoitettu kaksinaismoralistiseksi niljakkeeksi. Minun ei silti tarvitse siitä pitää. En ole väittänyt, että koomisena esittäminen tarkoittaisi, että jokin esitetään hyvänä. Se tekee oloni silti epämukavaksi. Huumori on parhaimmillaan erittäin tehokasta epäkohtien esiintuomiseen. Tässä se ei ollut. Mielestäni. Kuten kuvauksesta ja nimestä käy ilmi, kirjoitan tässä blogissa niistä ajatuksista, joita teatteriesitykset ovat minussa herättäneet. Selitykset eivät muuta tunteitani tätä asiaa kohtaan. Magdan ja Chagalin ”suhde” ei ole ”hämmentänyt” minua, se on tuntunut minusta epämiellyttävältä. Minun oloni sen teki epämukavaksi. Minä en pitänyt siitä. Ilmasisinko tunteeni vielä jollain muilla sanoin? Sukupuolirooleja kyseenalaistavana feministinä en halua selitellä miten naisen, fiktiivisen tai ”aidon”, pitäisi reagoida tilanteisiin tai kokemuksiin hänen elämässään. Toivoisin, että sinäkään et tekisi niin minulle. Ymmärrän, että sinulla on vahva side teokseen, mutta en voi rehellisesti sanottuna pitää minun tunteideni poisselittelyä minään muuna kuin loukkaavana toimintana.

      "Sarah lähtee ihan omasta tahdostaan, mutta miehet eivät ymmärrä, että naiset ovat kykeneviä itsenäiseen päätöksentekoon joten he lähtevät pelastusmatkalle." on tarkoitettu sekä heitoksi että kritiikiksi. Komediaa on kautta aikojen käytetty myös kritisointiin. Alfred ja professori eivät tiedä Sarahin lähteneen vapaaehtoisesti, mutta se vaihtoehto ei myöskään tule edes heidän mieleensä siispä olettaisin, että he eivät ymmärrä, että naiset ovat kykeneviä itsenäiseen päätöksentekoon. Kaksikko ei ole myöskään ainoa, joka Sarahia lähtee jahtaamaan vaan matkaan lähtee myös Chagal, jonka suhtautumisesta naisten mielipiteisiin nähdään musikaalissa monenlaisia viitteitä.

      Poista