Ollessani vasta nuori ja kaino lukiolainen saapui Spring
Awakening elämääni. Luin siitä pienen pienen maininnan lehdestä ja pian
matkasinkin koko päivän tämän maan halki Helsinkiin sitä katsomaan. Se oli
rakkautta ensitahdeista. Näin hänen vikansa, mutta en välittänyt niistä. Olin
rakastunut. Vuosien myötä tunteet laantuivat, mutta yhä muistelin hymyillen
sitä tunteiden paloa, mitä vain teinillä voi olla. Kun kuulin, että tämä vanha
rakkauteni olisi tulossa uudelleen näköpiiriini, tiesin heti, että tästä tulisi
mielenkiintoista. Olisiko vanha rakkauteni yhä yhtä hurmaava vaiko vain pöhöttynyt
kasa problematiikkaa? Tiesin, että minun täytyisi saada vastaus heti
ensi-illassa.
Spring Awakening kertoo nuorista, jotka kamppailevat
heräävien seksuaalisten halujensa ja yhteiskunnan sekä vanhempien paineiden ja
odotusten alla. Musikaalin erottaa tavallisista teinielokuvista se, että
tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Saksaan, jossa seksuaalisuuteen liittyvä
häpeä on ihan eri tasolla kuin nyt. Musiikkinumerot edustavat hahmojen sisäistä
maailmaa ja ovat tyylilajiltaan pop-rockia. Tarina näyttää kuinka haitallista
on peitellä heidän omaa kehitystään koskevaa tietoa kasvavilta nuorilta. Aikuiset
aiheuttavat nuorille myös fyysistä, henkistä sekä seksuaalista väkivaltaa.
Musiikki on Spring Awakeningin vahvuus. Kappaleet
vaihtelevat kevyestä teiniangstisesta rockista aavemaisen kauniisiin
balladeihin. Nähdessäni musikaalin ensimmäistä kertaa sen rock-saundit
edustivat juuri sen päivän musiikkia. Minun mielipiteeni niistä kappaleista ei
ole muuttunut, mutta en voinut olla miettimättä, miellyttävätkö nuo kappaleet
myös nykyteinin korvaa vai kuulostavatko ne armottoman ummehtuneilta? Toisaalta
en tiedä millainen käsitys nykyteinillä edes on vuosikymmenen takaisista
saundeista, joten lopetan spekulointini tähän. Olen aina jostain syystä pitänyt
musikaalin kappaleista enemmän suomen kielellä. Kokonaisuudessaan suomennus
kuulostaa korvaani paremmalta, mutta kieltämättä parissa kohtaa suomen kielen
sanat töksähtelevät aika pahasti melodiaan kiinni.
Aikaisempi Helsingin kaupunginteatterin produktio oli tehty
vahvasti Broadway-tuotannon kaavaa noudattaen. Oli erittäin mielenkiintoista
nähdä, miten tässä versiossa musikaalia on päätetty tulkita. Tämän tuotannon
uudet otteet tekstiin olivat suurimmilta osin erittäin onnistuneita. Ihan
ensimmäisessä kohtauksessa vähän vierastin miten Wendla laulaa vuoteestaan
käsin, koska pystyasennossa oleva vuode toi mieleeni heti Hairspray-viboja.
Loppujen lopuksi tämä ratkaisu on kuitenkin erittäin onnistunut, koska se
näyttää Wendlan mielenkiinnon omaa kehoaan ja seksuaalisuuttaan kohtaan. Se on
tärkeä lisä, koska hahmosta voisi helposti tehdä täysin vietävän hupakon.
Yleisesti ottaen tämän tuotannon kuvaus seksistä oli paljon hellempi ja
inhimillisempi. Tämä tuotanto toi myös erittäin taidokkaasti tanssia mukaan
tarinankerrontaan. Omasta mielestäni tärkein muutos oli kuitenkin ehkä se,
miten Melchiorin hahmo kuvataan tässä versiossa. Alkuperäisessä versiossa
tuntuu, että yleisön on tarkoitus pitää häntä hurmaavana, vaikka jos hahmoa
yhtään analysoi tarkemmin, huomaa että ei hänessä oikein mitään ihailtavaa ole.
Tampereen työväen teatterin tuotannossa Melchior oli selkeästi sellainen pseudoälykkö
fuckboy niin kuin hänen kuuluukin. Ei häntä oikein voi vihatakaan, mutta hän ei
myöskään nouse yleisön silmissä jalustalle. Oli upeaa, että Melchiorin visiot
naisen halusta ja nautinnosta saivat ansaitsemansa räkäiset naurut yleisöltä.
Yksi asia, jonka olisin toivonut muuttuneen tässä produktiossa, oli
mieshahmojen ihmeelliset kampaukset. Oudot kampaukset olivat erilaiset kuin
alkuperäisversiossa, mutta silti oudot. Mikä Spring Awakeningissä oikein
inspiroi ihmeellisiin letteihin?
Esiintyjäkaarti oli täynnä hurmaavia tuoreita lahjakkuuksia.
Täytyy erikseen mainita Veera Tapanainen Ilsenä ja Kaisla Ollila Marthana.
Heidän ansiostaan Pimeän salaisuus oli illan pysäyttävimpiä hetkiä. Täytyy myös
nostaa hattua Julius Martikaiselle hänen roolisuorituksestaan Melchiorina
aikaisemmassa kappaleessa mainitsemistani syistä.
Tähän loppuun haluan vielä puhua Spring Awakeningin
problemaattisuudesta. Olen aina tiedostanut sen, että teoksessa on erittäin
kyseenalaisia kohtia. Omassa päässäni olen keksinyt monia korjauksia niihin,
mutta musikaali on mitä on. Koska rakastuin teokseen ennen täydellistä
feminististä heräämistäni, olen miettinyt paljon, voinko enää edes pitää siitä.
Tarinan problemaattisten kohtien lisäksi Spring Awakening on vahvasti
maskuliinisuutta käsittelevä musikaali. Mieshahmojen sielunelämää tutkitaan
laajasti, kun taas naiset määritellään lähinnä heidän seksuaalisuutensa kautta.
En sano, etteikö miesten sielunelämää saisi tutkia, mutta haluaisin, että
naisille suotaisiin samankaltaisia hetkiä.
Kaikesta huolimatta totuus on kuitenkin se, että rakastan
yhä Spring Awakeningia vikoineen kaikkineen, vaikka feministinen mieleni
välkyttääkin paikoitellen punaista valoa. Ensitahtien aikana silmäni kostuivat
ja Purppurainen kesä -kappaleen aikana tuttu suuri kiintymyksen tunne valtasi
minut. Oli ihanaa nähdä sinut taas kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Kiitos tästä, kiva kuulla fanin näkökulmia! Mietinkin, onko Melchior alkujaan ohjattu erilaiseksi hahmoksi kuin tämä itsestään ja älystään liikoja luuleva koulun suosituin poika. Tykkäsin tästä näkökulmasta, koska hahmosta tosiaan tuli monitasoinen. Tytöt todella jäivät vähän paitsioon ja esim. Ilsestä voisi saada paljon kiinnostavamman hahmon korostamalla hänen vapauttaan ja sen hyviä ja huonoja puolia tms.
VastaaPoistaKiitos kommentista! :) On mukavaa, kun Spring Awakeningista tehdään uusia versioita, vaikka ei musikaali vielä niin vanha ole. Erityisesti revival, jossa yhdisteltiin viittomakieltä teokseen olisi ollut erittäin mielenkiintoista nähdä. Workshop nauhoitteen Spring Awakeningistä kuulleena tiedän, että tässä tehtiin paaaljon edistystä vielä tähän versioon, mutta silti toivoisin, että vielä olisi vähän työstetty tekstiä. :/ Harmi, kun Stacy Wolf ei kirjassaan feminismistä Broadway-musikaaleissa käsittele Spring Awakeningiä kuin vain alle sivun verran. Jo se pieni analyysi antoi paljon uutta näkökulmaa teokseen.
Poista