Kävin katsomassa
Tampereen teatterissa pari iltaa vierailleen Melomista-näytelmän.
Ainoaa roolia esittää huippuihana Aku Hirviniemi ja näytös oli
ilmeisesti aika suosittu, kun kerran jouduin ensimmäistä kertaa
Suomessa parvekkeelle istumaan, vaikka ostin lippuni ihan hyvissä
ajoin.
Esitys perustuu
Antti Leikaksen kirjaan Melominen ja kertoo isästä, joka on jo
neljä yötä valvonut perheen kuopuksen rinnalla ja joutuu silti
selviytymään arjesta. Kuten sanoin, Hirviniemi on ainoa näyttämöllä
nähtävä näyttelijä, mutta muut hahmot ovat läsnä ääninä. Perheen kuopus on
räsynukke. Lavastusta ei juuri ole. Yksi ”koppero” toimii muun muassa
vessana, autona ja keittiönä. Esityksessä käytettiin hyväksi
piirtoheitintä esimerkiksi hauskaan varjokuvakohtaukseen. Rekvisiittana
käytetään kekseliäästi monenlaista esinettä, kuten vaikkapa
promokuvissakin esiintyvää moppia.
Välillä tuntui,
ettei esityksessä ole päätä eikä häntää, mutta se juuri
olikin Melomista-näytelmän paras puoli. Harvan meistä ajatuksissa
onkaan mitään järkeä, kun joutuu valvomaan yöt läpeensä.
Näytelmä koostuu perheenisän paasauksesta erilaisista
jokapäiväisistä elämän tilanteista, kuten ihan rehellisesti
paskomisesta ja myös erikoistuneemmista aiheista, kuten
tulppaaneista ja niihin liittyvistä perinteistä. Muista ihmisistä
saadaan kuulla vain vähän ja irrallisia faktoja, kuten päähenkilön
vaimosta tai nuoruuden parhaasta ystävästä Samposta ja siitä
kuinka nämä kaksi liittyvät toisiinsa. Nauhalta tulevat muiden
henkilöiden vuorosanat tuovat päähenkilön aina välillä takaisin
”pinnalle” ja tahdittavat näytelmää. Näytelmässä nähdään
myös kuinka väsymys tuo mukanaan oikeita ongelmia ja kuinka mistään
ei tule mitään, kun tietää, että taas on edessä uneton yö.
Koska Hirviniemi
on ainoa lavalla nähtävä näyttelijä on koko teoksen toimiminen
luonnollisesti hänen harteillaan. Hirviniemi suoriutuu tehtävästä
todella hyvin. Hän ottaa tahtia yleisön reaktioista ja kommentoi
välillä myös suoraan eräille yleisön jäsenille, mikä oli
erittäin hauskaa. Hirviniemen koomikon lahjat tuli taas kerran
todistettua ja hän on juuri oikea näyttelijä roolia varten.
Yhdessä hauskan tekstin kanssa näyttelijäsuoritus teki näytelmästä
todella viihdyttävän teatterikokemuksen, jonka suosittelen
katsastamaan tilaisuuden salliessa. Koko sali nauroi näytelmän
alusta loppuun enkä minä todellakaan ollut poikkeus.
Kommentit
Lähetä kommentti