Melomista

Kävin katsomassa Tampereen teatterissa pari iltaa vierailleen Melomista-näytelmän. Ainoaa roolia esittää huippuihana Aku Hirviniemi ja näytös oli ilmeisesti aika suosittu, kun kerran jouduin ensimmäistä kertaa Suomessa parvekkeelle istumaan, vaikka ostin lippuni ihan hyvissä ajoin.

Esitys perustuu Antti Leikaksen kirjaan Melominen ja kertoo isästä, joka on jo neljä yötä valvonut perheen kuopuksen rinnalla ja joutuu silti selviytymään arjesta. Kuten sanoin, Hirviniemi on ainoa näyttämöllä nähtävä näyttelijä, mutta muut hahmot ovat läsnä ääninä. Perheen kuopus on räsynukke. Lavastusta ei juuri ole. Yksi ”koppero” toimii muun muassa vessana, autona ja keittiönä. Esityksessä käytettiin hyväksi piirtoheitintä esimerkiksi hauskaan varjokuvakohtaukseen. Rekvisiittana käytetään kekseliäästi monenlaista esinettä, kuten vaikkapa promokuvissakin esiintyvää moppia.

Välillä tuntui, ettei esityksessä ole päätä eikä häntää, mutta se juuri olikin Melomista-näytelmän paras puoli. Harvan meistä ajatuksissa onkaan mitään järkeä, kun joutuu valvomaan yöt läpeensä. Näytelmä koostuu perheenisän paasauksesta erilaisista jokapäiväisistä elämän tilanteista, kuten ihan rehellisesti paskomisesta ja myös erikoistuneemmista aiheista, kuten tulppaaneista ja niihin liittyvistä perinteistä. Muista ihmisistä saadaan kuulla vain vähän ja irrallisia faktoja, kuten päähenkilön vaimosta tai nuoruuden parhaasta ystävästä Samposta ja siitä kuinka nämä kaksi liittyvät toisiinsa. Nauhalta tulevat muiden henkilöiden vuorosanat tuovat päähenkilön aina välillä takaisin ”pinnalle” ja tahdittavat näytelmää. Näytelmässä nähdään myös kuinka väsymys tuo mukanaan oikeita ongelmia ja kuinka mistään ei tule mitään, kun tietää, että taas on edessä uneton yö.

Koska Hirviniemi on ainoa lavalla nähtävä näyttelijä on koko teoksen toimiminen luonnollisesti hänen harteillaan. Hirviniemi suoriutuu tehtävästä todella hyvin. Hän ottaa tahtia yleisön reaktioista ja kommentoi välillä myös suoraan eräille yleisön jäsenille, mikä oli erittäin hauskaa. Hirviniemen koomikon lahjat tuli taas kerran todistettua ja hän on juuri oikea näyttelijä roolia varten. Yhdessä hauskan tekstin kanssa näyttelijäsuoritus teki näytelmästä todella viihdyttävän teatterikokemuksen, jonka suosittelen katsastamaan tilaisuuden salliessa. Koko sali nauroi näytelmän alusta loppuun enkä minä todellakaan ollut poikkeus.