Siirry pääsisältöön

Helsingin kaupunginteatterin roolivaatekirpputori

Tänään heräsin 6.30 suunnatakseni hyvissä ajoin Helsingin kaupunginteatterin kahdeksalta alkavalle roolivaatekirpputorille. Herätysaika tuntui ennemminkin keskiyöltä, mutta uteliaisuuteni voitti uneliaisuuden. Saavuin teatterille puoli kahdeksan aikaan, mutta paikalle oli jo muodostunut mukava kymmenisen metriä pitkä jono innokkaita ihmisiä. Tulin paikalle kuitenkin juuri oikeaan aikaan, koska kymmenen minuuttia myöhemmin taakseni oli jo kerääntynyt vähintään yhtä pitkä jono. Kaikki vaikuttivat hyväntuulisilta varhaisesta ajankohdasta huolimatta, mutta pari jonossa kaveriverukkeella etuillutta tyyppiä ärsytti minua henkilökohtaisesti. Olenhan perinteinen jonotusnatsi.

Ovien auettua sisäänotettavien määrää säännösteltiin, joten hirvittävää tungosta ei päässyt muodostumaan. Itse pääsin vielä ”ensimmäisessä erässä” sisälle, joten suosittelen todellakin tulemaan paikalle vähintään sen puoli tuntia aikaisemmin, koska odottelemaan joutuu kuitenkin, jos ei mahdu heti sisälle. Pari aarteenmetsästäjää näin ryntäilevän ympäriinsä aluksi, mutta muuten tunnelma oli oikein rento. Itse olin paikalla puhtaasta mielenkiinnosta ja mahdollisesti hakemassa jotain muistoa itselleni, joten selailin verkkaisesti tarjontaa ja sitä olikin paljon. Jos kaipaa edullista villakangastakkia talveksi tai erikoisempaa puvuntakkia, on roolivaatekirpputori yllättävä paikka tehdä löytöjä. Viisi euroa laadukkaasta talvitakista ei ole hinta eikä mikään. Jos myös kaipaa esimerkiksi paljetein koristeltuja miesten alushousuja, niitäkin olisi ollut tarjolla.

Kaikki tosiaan oli tarjolla pilkkahintaan. Kalleimmat vaatteet joihin törmäsin olivat viidentoista euron hintaisia ja nekin sisälsivät suuren määrän paljetteja. Ennakkotietojen mukaan paikalla oli myynnissä vaatteita jopa sadallakin eurolla. Vaatteita selatessa tuli samankaltainen olo kuin UFFilla shoppaillessa – suurin osa ei ole käyttökelpoista, mutta jos on tarkka voi löytää aarteen. Kaikki tarjolla olleet roolivaatteet eivät kuitenkaan olleet priimakunnossa ja monissa oli suuriakin tahroja. Terve järki on siis tarpeen myös uniikkivaatteita katsellessa. Suurin osa kengistäkin oli jo puhkitallattuja. Aivastelulta ei pölyisiä vaatteita liikutellessa voi myöskään välttyä.

Roolivaatteiden joukosta löysin asuja mm. Les Miserables- ja The Producers -musikaaleista. Käyttöä minulla ei kuitenkaan ollut esimerkiksi vallankumoushenkisille miesten takeille, joten ne jäivät vain bongauksiksi. Hieman jo harkitsin Wicked-musikaalin Fiyeron takin ostamista muistoksi itselleni, mutta maalaisjärki tuli hätiin. Muistot olkoon omassa mielessäni eikä materiana kaapin perukoilla. Twitterissä näin jonkun napanneen mukaansa Glindan Popular-asun samaisesta musikaalista - sitä olisikin ollut jo vaikeampi vastustaa. Loppujen lopuksi vietin paikalla reilut 40 minuuttia ja mukaani tarttui hauska paita, joka saattaisi jopa toimia arkikäytössä ja glitter- ja helmikoristeltu vyö (joka on minun kaltaiselleni ihmiselle todella käytännöllinen hankinta!) musikaalista La Cage aux Folles. Nämä maksoivat yhteensä kaksi euroa, joten talouteni ei todellakaan kärsinyt.

Tilaisuuden salliessa suosittelen käymään tutkimassa puvuston aarteita. Muistakaa kuitenkin tosiaan mennä ajoissa, jos haluatte varmasti mahdollisuuden päästä käsiksi hyviin kamoihin! Lähtiessänikin oli vielä yhtä pitkä jono kuin ovien avautuessa. Varhaisen aamuherätyksen saa hyvin korjattua pienillä tai vähän pidemmilläkin nokkaunilla.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kinky Boots (Oulun teatteri)

 Kinky Boots näillä leveysasteilla? Voi jukranpujut! Olen päässyt näkemään tämän musikaalin jo aiemmin Helsingissä (lue siitä täällä ) sekä uudelleen tuon produktion siirryttyä Tampereen työväen teatteriin (näköjään silloin olin liian laiska kirjoittamaan aiheesta). Tällä kertaa nappasin puolisoni mukaan ja innoissani halusin nähdä, mitä Oulun teatterilla on teokselle annettavaa. Kinky Boots kertoo epätodennäköisistä liikekumppaneista Charliesta, jolla on kädet täynnä talousvaikeuksissa kamppailevan tehtaan pyörittämisessä, ja Lolasta, joka on upea drag queen, jonka jaloista puuttuvat näyttävät kengät, jotka kestäisivät aikuisen miehen painoa. He yhdessä mullistavat Charlien suvun kenkätehtaan maailman, oppivat yhdessä toisien ja itsensä hyväksymisen tärkeydestä, työstävät kipeää isäsuhdettaan ja tietysti tuovat maailmaan upeita kenkiä. Kuva: Kuva Janne-Pekka Manninen / Oulun teatteri Musikaali käsittelee sukupuolen performatiivisuutta kenkätehtaan työntekijöiden k...

Elli Immo

Kemin kaupunginteatteri oli jo nuoresta alkaen lempipaikkani kaupungissa. Siksi sen koettelemukset ovat olleet hyvin kivuliasta seurattavaa viimeisinä vuosina. Kaupunginteatterin tuhkista nousee kuitenkin Kemin teatteri ja en voisi olla asiasta iloisempi. Ensimmäinen vierailuni kunnian sai murhatutkinnasta kertova uusi näytelmä Elli Immo. Elli Immo -näytelmä kertoo nimensä mukaisesti vuonna 1955 Kemissä murhatusta 20-vuotiaasta Elli Immosta, jonka murhaa rikoskirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo alkavat tarkastella uudelleen. Tutkinnassa paljastuu paljon laiminlyötyjä vihjeitä ja näyttää selkeältä, että asiaa on tarkoituksella peitelty. Mikä on ollut poliisin motivaatio pitää asia auki? Miksi moni aikalainen ei ole luottanut poliisiin? Kuva: Nina Susi / Kemin teatteri Näytelmä perustuu tositapahtumiin ja oikea tutkimusprosessi avasi Elli Immon murhatutkinnan uudelleen. Heidi Holmavuo on kirjoittanut myös tämän näytelmän käsikirjoituksen. Ennakkoon mietin, voiko kirjan ki...

Niin kuin taivaassa (Seinäjoki)

Niin kuin taivaassa -musikaali teki minuun niin suuren vaikutuksen Helsingissä , että oli välittömästi selvää, että tämä Seinäjoenkin produktio on nähtävä. Tähdet olivat oikeassa asennossa ja puolisoni lomat osuivat juuri ensi-illan aikaan. Ei muuta kuin nokka kohti Seinäjokea ensi-iltahumun sekaan! Musikaali kertoo pienestä paikkakunnasta Pohjois-Ruotsissa, jonne kapellimestari Daniel Daréus muuttaa uraputken vaihduttua terveysongelmiin. Kyläläiset tuntevat Danielin maineen kapellimestarina, mutta eivät tiedä, että hän on todellisuudessa kotikylän poikia. Daniel yrittää vetäytyä hiljaiseen elämään, mutta rempseät kyläläiset saavat hänet vedettyä kirkon kanttoriksi ja näin ollen myös aktiivisen, mutta lepsusti johdetun, kuoron vetäjäksi. Danielin avulla kyläläiset löytävät äänensä niin kuorolaulua kuin itsensä puolustamista varten. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri En halua liiaksi lähteä spoilaamaan musikaalin tapahtumia, mutta omasta mielestäni musikaali...