Siirry pääsisältöön

Helsingin kaupunginteatterin roolivaatekirpputori

Tänään heräsin 6.30 suunnatakseni hyvissä ajoin Helsingin kaupunginteatterin kahdeksalta alkavalle roolivaatekirpputorille. Herätysaika tuntui ennemminkin keskiyöltä, mutta uteliaisuuteni voitti uneliaisuuden. Saavuin teatterille puoli kahdeksan aikaan, mutta paikalle oli jo muodostunut mukava kymmenisen metriä pitkä jono innokkaita ihmisiä. Tulin paikalle kuitenkin juuri oikeaan aikaan, koska kymmenen minuuttia myöhemmin taakseni oli jo kerääntynyt vähintään yhtä pitkä jono. Kaikki vaikuttivat hyväntuulisilta varhaisesta ajankohdasta huolimatta, mutta pari jonossa kaveriverukkeella etuillutta tyyppiä ärsytti minua henkilökohtaisesti. Olenhan perinteinen jonotusnatsi.

Ovien auettua sisäänotettavien määrää säännösteltiin, joten hirvittävää tungosta ei päässyt muodostumaan. Itse pääsin vielä ”ensimmäisessä erässä” sisälle, joten suosittelen todellakin tulemaan paikalle vähintään sen puoli tuntia aikaisemmin, koska odottelemaan joutuu kuitenkin, jos ei mahdu heti sisälle. Pari aarteenmetsästäjää näin ryntäilevän ympäriinsä aluksi, mutta muuten tunnelma oli oikein rento. Itse olin paikalla puhtaasta mielenkiinnosta ja mahdollisesti hakemassa jotain muistoa itselleni, joten selailin verkkaisesti tarjontaa ja sitä olikin paljon. Jos kaipaa edullista villakangastakkia talveksi tai erikoisempaa puvuntakkia, on roolivaatekirpputori yllättävä paikka tehdä löytöjä. Viisi euroa laadukkaasta talvitakista ei ole hinta eikä mikään. Jos myös kaipaa esimerkiksi paljetein koristeltuja miesten alushousuja, niitäkin olisi ollut tarjolla.

Kaikki tosiaan oli tarjolla pilkkahintaan. Kalleimmat vaatteet joihin törmäsin olivat viidentoista euron hintaisia ja nekin sisälsivät suuren määrän paljetteja. Ennakkotietojen mukaan paikalla oli myynnissä vaatteita jopa sadallakin eurolla. Vaatteita selatessa tuli samankaltainen olo kuin UFFilla shoppaillessa – suurin osa ei ole käyttökelpoista, mutta jos on tarkka voi löytää aarteen. Kaikki tarjolla olleet roolivaatteet eivät kuitenkaan olleet priimakunnossa ja monissa oli suuriakin tahroja. Terve järki on siis tarpeen myös uniikkivaatteita katsellessa. Suurin osa kengistäkin oli jo puhkitallattuja. Aivastelulta ei pölyisiä vaatteita liikutellessa voi myöskään välttyä.

Roolivaatteiden joukosta löysin asuja mm. Les Miserables- ja The Producers -musikaaleista. Käyttöä minulla ei kuitenkaan ollut esimerkiksi vallankumoushenkisille miesten takeille, joten ne jäivät vain bongauksiksi. Hieman jo harkitsin Wicked-musikaalin Fiyeron takin ostamista muistoksi itselleni, mutta maalaisjärki tuli hätiin. Muistot olkoon omassa mielessäni eikä materiana kaapin perukoilla. Twitterissä näin jonkun napanneen mukaansa Glindan Popular-asun samaisesta musikaalista - sitä olisikin ollut jo vaikeampi vastustaa. Loppujen lopuksi vietin paikalla reilut 40 minuuttia ja mukaani tarttui hauska paita, joka saattaisi jopa toimia arkikäytössä ja glitter- ja helmikoristeltu vyö (joka on minun kaltaiselleni ihmiselle todella käytännöllinen hankinta!) musikaalista La Cage aux Folles. Nämä maksoivat yhteensä kaksi euroa, joten talouteni ei todellakaan kärsinyt.

Tilaisuuden salliessa suosittelen käymään tutkimassa puvuston aarteita. Muistakaa kuitenkin tosiaan mennä ajoissa, jos haluatte varmasti mahdollisuuden päästä käsiksi hyviin kamoihin! Lähtiessänikin oli vielä yhtä pitkä jono kuin ovien avautuessa. Varhaisen aamuherätyksen saa hyvin korjattua pienillä tai vähän pidemmilläkin nokkaunilla.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kinky Boots (Oulun teatteri)

 Kinky Boots näillä leveysasteilla? Voi jukranpujut! Olen päässyt näkemään tämän musikaalin jo aiemmin Helsingissä (lue siitä täällä ) sekä uudelleen tuon produktion siirryttyä Tampereen työväen teatteriin (näköjään silloin olin liian laiska kirjoittamaan aiheesta). Tällä kertaa nappasin puolisoni mukaan ja innoissani halusin nähdä, mitä Oulun teatterilla on teokselle annettavaa. Kinky Boots kertoo epätodennäköisistä liikekumppaneista Charliesta, jolla on kädet täynnä talousvaikeuksissa kamppailevan tehtaan pyörittämisessä, ja Lolasta, joka on upea drag queen, jonka jaloista puuttuvat näyttävät kengät, jotka kestäisivät aikuisen miehen painoa. He yhdessä mullistavat Charlien suvun kenkätehtaan maailman, oppivat yhdessä toisien ja itsensä hyväksymisen tärkeydestä, työstävät kipeää isäsuhdettaan ja tietysti tuovat maailmaan upeita kenkiä. Kuva: Kuva Janne-Pekka Manninen / Oulun teatteri Musikaali käsittelee sukupuolen performatiivisuutta kenkätehtaan työntekijöiden k...

Wicked-elokuva osa 1

Minä en koskaan uskonut Wicked-elokuvan oikeasti tulevan. Kirjoitan tätä aloituskappaletta ennen elokuvan näkemistä enkä edelleenkään ole täysin vakuuttunut, että se on olemassa. Mikä lie tekoälyskämmi sekin tulee olemaan. Tämä johtuu siitä, että olen ollut Wicked-fani vuodesta 2006 ja tätä elokuvaa on huhuttu ja jopa lupailtu monen monta kertaa vuosien varrella. Jopa niin kauan sitten, että Broadwayn alkuperäiset Elphaba ja Glinda Idina Menzel ja Kristin Chenoweth olivat yhä potentitaalisia vaihtoehtoja päärooleihin (fanien fantasioissa, todellisuudessa he olisivat varmaan olleet liian vanhoja jo silloin). Mutta tänään minun pitäisi vihdoin istua elokuvateatterin penkkiin ja saada nähdä se Wicked-elokuva, josta 14-vuotias minä pystyi vain unelmoimaan. Olen suunnitellut tänne blogiini kirjoitusta elämästäni Wicked-fanityttönä useamman kerran. Ensimmäisen kerran blogin 1-vuotisjuhlan kunniaksi kokonaista 10 vuotta sitten. En ole kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa sitä. Rii...

Elli Immo

Kemin kaupunginteatteri oli jo nuoresta alkaen lempipaikkani kaupungissa. Siksi sen koettelemukset ovat olleet hyvin kivuliasta seurattavaa viimeisinä vuosina. Kaupunginteatterin tuhkista nousee kuitenkin Kemin teatteri ja en voisi olla asiasta iloisempi. Ensimmäinen vierailuni kunnian sai murhatutkinnasta kertova uusi näytelmä Elli Immo. Elli Immo -näytelmä kertoo nimensä mukaisesti vuonna 1955 Kemissä murhatusta 20-vuotiaasta Elli Immosta, jonka murhaa rikoskirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo alkavat tarkastella uudelleen. Tutkinnassa paljastuu paljon laiminlyötyjä vihjeitä ja näyttää selkeältä, että asiaa on tarkoituksella peitelty. Mikä on ollut poliisin motivaatio pitää asia auki? Miksi moni aikalainen ei ole luottanut poliisiin? Kuva: Nina Susi / Kemin teatteri Näytelmä perustuu tositapahtumiin ja oikea tutkimusprosessi avasi Elli Immon murhatutkinnan uudelleen. Heidi Holmavuo on kirjoittanut myös tämän näytelmän käsikirjoituksen. Ennakkoon mietin, voiko kirjan ki...