Thoughts of a Ticket Holder

On aina jännittävää, kun pääsee katsomaan jotain musikaalia täysin vailla ennakkotietoja. Kaikki mitä tiesin Niin kuin taivaassa -musikaalista oli, että ihmiset twitter-kuplassani (terveisiä!) todella rakastivat sitä. Kaikki muut ennakko-odotukseni tein musikaalin nimen ja markkinointikuvan perusteella. Pari päivää ennen esitystä näin vanhaa ystävääni ja mainitsin olevani menossa katsomaan tätä musikaalia. Jaoimme samat oletukset: toivottavasti ei liikaa uskontojuttuja ja mahtaako olla kovinkin ruotsalainen. Vastaus on: ei ole, älä huoli ja nojoo mutta myös ei. Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa– Kuvassa Tuukka Leppänen ja Oona Airola – Kuva Otto-Ville Väätäinen Niin kuin taivaassa kertoo maailmankuulusta kapellimestarista Danielista (lausu se päässäsi ruotsalaisittain Daaanielina päästäksesi oikeaan tunnelmaan), joka joutuu terveysongelmien takia lopettamaan uransa ja päättää muuttaa takaisin synnyinseudulleen pieneen kylään. Kaikki kylässä tuntevat hänen maineensa...

Minä näin Oncen uudelleen! Vuonna 2013 Lontoon produktiosta kirjoittamani postaus on yksi tämän blogin varhaisimpia ja jo silloin halusin nähdä Oncen uudelleen. En silloin saanut aikaiseksi palata ja olen harmitellut sitä erityisesti viime vuosina. Kuullessani, että Once tulisi Lilla Teaterniin tirautin pari onnen kyyneltä. Olin jo hiljaa luopunut toivosta, mutta sitten täysin yllättäen tulee produktio ihan oman maan kamaralle! Sitten iski pandemia. Ostin silti liput ja pidin toivoa yllä. Ostin liput kolmesti ja kolmesti esitys peruttiin. Aloin ajatella, että olin sittenkin oikeassa ajatellessani, että en enää koskaan pääsisi näkemään Oncea. Minulla oli kuitenkin vielä neljäskin lippu varattuna. Ajankohta läheni, rajoitukset lieventyivät ja minäkin matkustin Helsinkiin. Silti viime hetkeen asti pelkäsin, että itse sairastuisin tai vaikka tornado iskisi. Mutta niin ei käynyt! Näin Oncen uudelleen! Once kertoo kahdesta muusikosta, jotka kohtaavat Dublinissa. Toinen on irlantilaine...

Vihdoinkin takaisin teatterissa! Päätin näin syyslomalla ottaa kaiken pandemian viemän ajan takaisin ja varasin syyslomalle liput viiteen teatteriesitykseen. Yksi niistä oli Tampereen Työväen Teatterin uusi näytelmä Punk. Täytyy myöntää, että Punk valikoitui nähtäväkseni yksinkertaisesti siitä syystä, että sillä oli esitys maanantaina ja se oli kalenterissani sopivasti tyhjä päivä. Minulla ei ole minkäänlaista suhdetta punk-musiikkiin ja vietin esitystä edeltäneet tunnit Spice Girlsistä hössöttäen. Olin siis oivallinen koehenkilö sille, miten esitys uppoaa asiaan täysin vihkiytymättömälle ihmiselle, joka ei ollut edes syntynyt aikana, johon suurin osa näytelmän tapahtumista sijoittuu. Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri Aloitamme vuodessa 2019 ja Liitu valmistautuu lähtemään miesystävänsä kanssa vanhan ystävän syntymäpäiville. Yhteyttä ei ole pidetty aikoihin, mutta nuoruusvuoden ajat punkkareiden joukossa ovat jääneet syvästi sydämeen ja myös miesystävä Pete on jään...

 Vihdoin se on täällä! In the Heights -elokuvaa on lupailtu jo vuosikymmenen ja korona vielä viivästytti sitä vuoden alkuperäisestä julkaisutahdista, mutta nyt sen hetki on vihdoin koittanut! Minulla on erityinen suhde In the Heights -musikaaliin. Näin sen vuonna 2016 Lontoossa ja se teki minuun niin suuren vaikutuksen, että vuotta myöhemmin valmistui graduni sen ja Rent-musikaalin yhteisöllisyyskuvauksesta. Koska In the Heights omalta osaltaan teki minusta maisterin, täten ollen julistan, että tämäkin blogipostaus on Tieteellinen ™. Okei, oikeasti haluan vain jauhaa kaikki ajatukseni tästä leffasta ulos, joten olkaa hyvä. Hirveästi s poilereita tästä eteenpäin! In the Heights kertoo New Yorkin Washington Heights -asuinalueen asukkaiden elämästä muutaman päivän ajalta heinäkuun alun kuumina kesäpäivinä. Tarina käsittelee asukkaiden yrityksiä toteuttaa omia pieniä unelmiaan, sue ñ itojaan. Usnavi haluaa palata Dominikaaniseen tasavaltaan herättääkseen henkiin edesmenneen is...