This Is Our Youth

Tämä on tynkä.

This Is Our Youth on Kenneth Lonerganin kirjoittama näytelmä, jonka tapahtumat sijoittuvat 12 tunnin aikavälillä asuntoon New Yorkin Upper West Sidella maaliskuun loppupuolella vuonna 1982. Valitsin nähdä tämän näytelmän New Yorkissa ollessani, koska eräs paikallinen ystäväni ylisti sitä maasta taivaaseen. Entistä kämppistäni lainatakseni ajattelin myös, että ”on välillä hyvä käydä katsomassa ihan vain näytelmä eikä musikaalia”, vaikka se oli kyllä vaikeaa.

Nähtyäni näytelmän olin kirjoittanut muistiinpanoihini vain yhden virkkeen: ”huumeita ja eksistentiaalikriisejä”. Ensin ajattelin, että pakkohan tästä on olla jotain muutakin sanottavaa, mutta toisaalta tuo tiivistää koko homman melko hyvin. Näytelmässä on kolme henkilöä, joista yksi, Warren Straub, on varastanut ilkeältä isältään käteisenä 15 000 dollaria ja etsii turvapaikkaa kaverinsa Dennis Zieglerin luota. Dennis on äärimmäisen itserakas pienen tason huumediileri, joka ehdottaa rahojen ”sijoittamista” kokaiiniin ja tienaamista lisää jälleenmyynnillä. Hän myös houkuttelee tyttöystävänsä ystävän Jessica Goldmanin kahdestaan Warrenin kanssa asunnolle, jotta sosiaalisesti kömpelö Warren voi yrittää houkutella tytön sänkyyn huumeilla ja alkoholilla. Heidän kohtaamisensa johtaa pitkään keskusteluun omasta paikassa maailmassa ja vallitsevasta yhteiskunnasta tavalla, jonka tunsin nähneeni lukemattomia kertoja ennenkin. Heidän innostava yhteiskunnallinen keskustelunsa saa Jessican lämpenemään Warrenille eikä mitään tajuntaa laajentavia aineita tarvita. Se ilahdutti tätä feministikatsojaa.

Näytelmässä käsitellään teemoja kuten yksilöllisyys, materialismi ja elämän katoavaisuus, mutta jotenkin sen tapa käsitellä niitä oli mielestäni niin nähty eikä siinä esitetty mitään uusia näkökulmia. Kaikki hahmot vaikuttivat mielestäni tylsiltä etuoikeutetuilta muksuilta. En tiedä onko se tarkoituskin vai onko tässä nyt takana jokin erityisen amerikkalainen mindset, johon en pääse sisälle. Hieman kyynisesti voisin sanoa, että This Is Our Youth tarvitsee jonkun nimekkään näyttelijän taakseen menestyäkseen. Tässä produktiossa se on Michael Cera, joka on luonut koko uransa englannin kielen sanan awkward ympärille ja on kyllä juuri sopiva esittämään Warrenin hahmoa, joka on hieman akuankkamainen epäonninen sankari.

Selkeästä negatiivisuudestani huolimatta This Is Our Youth ei ollut huono näytelmä. Se ei vain ollut mitenkään omaperäinen. Se saattaa jopa olla huonompi asia. Uskonpa, että myös ystäväni kehut olivat osittain sen värittämät, että hän on todella ihastunut Michael Ceraan. Itse en ole. Tämä oli tynkä.