The Last 5 Years

Minut ensimmäistä kertaa Åbo Svenska Teateriin houkutteli The Last 5 Years –musikaali. Tämä Jason Robert Brownin mestariteos on yksi suosikkisävellyksiäni ja olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut rakkaudestani siitä tehtyyn levytykseen. Odotin jännityksellä miten tämä musikaali olisi Turussa toteutettu ja en joutunut pettymään.

The Last 5 Years kertoo Jamien ja Cathyn viisi vuotta kestäneen suhteen tarinan. Jamie ja Cathy ovat ainoat musikaalissa esiintyvät hahmot ja tarinan rakenteesta tekee erikoisen se, että se kerrotaan kahdesta eri suunnasta. Cathyn kerronta alkaa suhteen epäonnistuneesta lopusta ja Jamien lupaavasta alusta. Nämä kaksi tarinaa kohtaavat keskivaiheilla parin mennessä naimisiin. Tämä eri tahdissa kulkeva kerronta antaa tilaisuuden tarkkailla mielenkiintoisella tavalla, mikä oikein johtaakaan siihen, että rakkaus päättyy ja onko se lopulta erityisesti kummankaan osapuolen syy.

Åbo Svenska Teaterissa tarina on asetettu avioeron oikeuskäsittelyn yhteyteen. Laulut toimivat ”todistajanlausuntoina”, joiden tarkoitus ja viitattava ajankohta lukevat oikeussalin seinällä kohtauksen alussa. Tarinan asettaminen tähän oikeuskäsittelykontekstiin on mielestäni erittäin mielenkiintoinen valinta. Todistajanlausuntojen jaottelu tekee kahdessa eri ajassa kulkevan juonen seuraamisesta selkeämpää, mikä tekee tarinasta varmasti monelle helpommin lähestyttävän. Toisaalta tämä selkeä osittaminen saa tarinan vaikuttamaan pirstaleisemmalta. Jamien ja Cathyn välille saadaan lisää vuorovaikutusta sillä hahmot reagoivat toisiinsa hieman todistajanlausuntojen välissä. Välillä hahmoista myös näkee, että he kokevat toisen todistuksen epämukavaksi tai että he eivät haluaisi ottaa jotain asiaa esille. Musikaalin vähäiset rekvisiitat koostuvat oikeussalin arkistolaatikoista löytyvistä ”todistusaineistoista”, kuten hunnusta tai käsikirjoituksesta, jotka jäävät käsittelyn jälkeen hujan hajan salin lattialle muistoina kadonneesta rakkaudesta. Oikeuskäsittelyasetelma tekee tarinasta tavallaan vähemmän surullisen. Katsoja näkee, että elämä jatkuu kaikesta menneestä huolimatta ja lopussa Jamie ja Cathy eroavat jokseenkin sovussa. Oli positiivista, että esitykseen ei ollut pakolla ängetty väliaikaa, koska se ikävästi katkaisee tarinan kulun. Hienoa, että teatterin halu myydä pullaa katsojille ei mene itse esityksen edelle.

The Last 5 Years tarvitsee vahvat näyttelijät hahmojen taakse. Anna-Maria Hallgarn ja Alexander Lycke ovat molemmat ilmeikkäitä näyttelijöitä ja loistavia laulajia. On aina erittäin kiusallista, jos katsojana joutuu pelkäämään näyttelijän puolesta vaikeissa lauluosuuksissa, ja tässä esityksessä sellainen ei tullut edes mieleen. Lycken Jamie on tavallaan hyvin uuvuttava hahmo. Hän on jatkuvassa poltteessa ja vaatii yhtä paljon energiaa kuin itse suoltaa maailmalle. Hän vie paljon tilaa myös fyysisesti mm. heiluttelemalla käsiään ja istumalla leveästi haarat auki. Hallgarnin Cathy on paikoitellen varautunut ja vaikuttaa pakottavan hymyä useammin kuin hymyilevän aidosti. Tarinasta käy selkeästi ilmi, että pari rakastaa toisiaan, mutta katsojassa herää kysymys miksi. Tämä tulee selkeämmäksi vasta lopussa Cathyn tarinan päästessä kohti alkupistettä, kun hänkin pursuaa samaa elämäniloa ja energiaa kuin Jamie, minkä epäonnistumiset työelämässä ja sitä seurannut alakuloisuus ovat häneltä myöhemmin riistäneet. Tarinasta näkee siis selkeästi kuinka paljon ihminen voi muuttua viidessä vuodessa.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, The Last 5 Years –musikaalin musiikilla on suuri paikka sydämessäni. Tapa, jolla melodiat peilaavat toisiaan eri vaiheissa suhdetta ja kuinka alussa toisen hurmaavuutta kuvanneet sanat muuttuvat moitteiksi suhteen loppupuolella on sydäntäsärkevä. The Last 5 Years yhdistelee useita eri musiikkityylejä, mutta kokonaisuus on silti hyvin yhtenäinen. Kappaleet ovat hyvin tarttuvia ja tätäkin kirjottaessani olen itsekseni ölissyt useita niistä. Olin aikaisemmin nähnyt suomenkielisen version TTT-Klubilla vuonna 2011 ja mielestäni suomen kieli ei toiminut mitenkään ideaalilla tavalla tässä teoksessa. Ruotsiksi homma toimi mielestäni paremmin, tosin Shicksa Goddess (Min gudinna) ei taida svengata samalla tavalla millään muulla kielellä kuin englanniksi. Vaikka ruotsinkielentaidossani on puutteita, koin ymmärtäneeni lähes kaiken. Teeskennellään nyt, että se johtuu oivasta kielitaidostani eikä siitä, että osaan tarinan ulkoa. Toki teatterissa oli myös tekstitykset molemmilla kotimaisilla kielillä, mikä on ehdottoman hyvä asia.

Lisähuomautuksena täytyy kehua kattavasti tehtyä käsiohjelmaa. Välillä tuntuu, että käsiohjelmissa on vain tekijöiden nimet, muutama kuva ja mahdollisesti jokin Wikipedia-artikkelin perusteella tehty tiivistelmä jostain näytelmässä käsitellystä asiasta. Nyt oli oikeasti luettavaa tuotannon valmistumisesta ja tekijöiden ajatuksista. Näin kieli-ihmisenä minusta erityisen mielenkiintoinen oli kääntäjien haastattelu. Låtlistasta oli tosin jäänyt yksi kappale puuttumaan, mutta kuka nyt tällaisiin asioihin kiinnittää huomiota (minä).

Haluaisin kovasti usuttaa kaikkia katsomaan The Last 5 Years –musikaalia Åbo Svenska Teateriin, mutta valitettavasti näkemäni esitys oli myös viimeinen sellainen. Seuranani ollut veljeni ilmaisi halunsa nähdä esitys uudelleen, mutta joutui pettymään tästä tiedosta. En voi muuta sanoa kuin että The Last 5 Years Åbo Svenska Teaterissa oli erinomainen. Jos ette päässeet siitä nauttimaan, suosittelen aina alkuperäisversion levytyksen kuuntelemista. Musikaalista on tehty myös elokuva, jonka pitäisi rantautua teattereihin keväällä. Tästä tarinasta en saa tarpeekseni.