If / Then

Joskus unelmat toteutuvat useampi kerrallaan. Minulle If / Then –musikaali ei ollut ainoastaan ensimmäinen näkemäni teatteriesitys Broadwayllä vaan myös tilaisuus nähdä 14-vuotiaasta asti ihannoimani Idina Menzel lavalla. If / Then oli juuri täydellinen toteuttamaan nuo molemmat unelmat.

If / Then kertoo näytelmän alussa 38-vuotiaasta Elizabethistä, joka on juuri muuttanut takaisin New Yorkiin avioeron jälkeen ja on aloittamassa uutta elämäänsä. Tarina käsittelee sitä, miten pienet valinnat voivat muuttaa koko elämän suunnan. Elizabethille tämä valinta on se alkaako hän tässä uudessa elämässään nimittää itseään Liziksi vai Bethiksi. Tarina lähtee kulkemaan näissä kahdessa rinnakkaistodellisuudessa. Voisi kuvitella, että kahden eri juonen seuraaminen samanaikaisesti olisi ihan mahdotonta, mutta se on toteutettu erittäin hyvin. Katsoja ei jää hämmentyneenä pohtimaan kummassa todellisuudessa ollaan nyt menossa, vaikka siirtymää ei olisi merkkaamassa edes pieni muutos asussa. Voisi sanoa, että koko tarina perustuu jossittelulle. Se on mielestäni erittäin kiehtova aihe, koska olen juuri niitä ihmisiä, jotka jäävät miettimään, että mitä jos olisin valinnut silloin toisin. Siinä mielessä If / Thenin tarina on tietyllä tapaa jopa terapeuttinen, koska näkee, ettei ole ainoa. Elizabeth on erittäin tietoinen kaikista tekemistään valinnoista, mutta ei silti koskaan voi olla varma valinneensa oikein. Se onkin hyvä pitää mielessä, että kuinka paljon tahansa punnitsisi eri vaihtoehtoja päässään, on valinta kuitenkin tehtävä eikä sitä saa takaisin.

Tarinan kulkeminen kahdessa todellisuudessa on oikeastaan ainoa ”erikoinen” asia siinä. Musikaali käsittelee hyvin inhimillisiä asioita, kuten ihmissuhteita ja uraa. Samat henkilöt ovat läsnä Elizabethin elämässä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta molemmissa todellisuuksissa. LGBTQIA-ihmiset ovat hyvin edustettuina sillä Elizabethin lähipiiri koostuu lesbopariskunnasta ja ystävästään opiskeluajoilta, joka todellisuudesta riippuen päätyy määrittelemään itsensä joko homoksi tai biseksuaaliksi. Sekä Lizin että Bethin rakkaussuhteet kärsivät kariutuneen avioliiton aiheuttamasta epävarmuudesta, mutta on hänen oma valintansa antaako hän näiden epäilysten kariuttaa lupaavan suhteen heti alkuunsa. Kerrontaote on varsinkin ensimmäisessä näytöksessä hyvin koominen. Nauroin enemmän kuin monelle komediaksi mainostetulle näytelmälle. New Yorkin kaupunki on suuressa roolissa, koska Beth työskentelee kaupunkisuunnittelijana. Lavatoteutuksessa onkin hyvin yksinkertaisin keinoin saatu mukaan kaupungin tuntua. Vierustoverini mukaan eräs kriitikko oli huomauttanut, että If / Then saa New Yorkin vaikuttamaan ”liian siistiltä”, mutta ehkä roskasäkkien käyttö lavasteena olisi tuntunut vähän turhankin aidolta?

Ostin If / Thenin levytyksen jo kesällä pian sen ilmestyttyä ja se on ollut jatkuvassa kuuntelussa siitä lähtien. Pidän siitä kuinka modernimpaan musiikkiin on yhdistetty mm. musikaaleihin perinteisemmin kuuluvia kuoro-osuuksia. If / Thenin säveltäjät ovat samat kuin Next To Normal –musikaalin ja heillä on tietyllä tapaa hyvin tunnistettava tyyli. If / Thenissä tosin ei ole mukana yhtä paljon rock-vaikutteita, jotka sopivat aggressiivisempaan Next To Normaliin niin hyvin. Olen kuvaillut useamman kerran If / Thenin musiikkia sanomalla, että se tekee minut samalla iloiseksi sekä surulliseksi. Siinä on sitä jotain, mikä särkee sydämen ihan huomaamatta mutta samalla saa taas uskomaan yhteiskuntaan hieman enemmän. Sanoituksissa on lukemattomia kohtia, joita voisin lainailla jatkuvasti. Tähänkin kirjoitukseen olisin halunnut liittää yhden, mutta en pystynyt millään valitsemaan ja kohta koko teksti olisi peittynyt lainauksien alle. Musiikki ja sanat kuvaavat sekä elämän suuria että pieniä hetkiä oivallisesti ja siksi ne toimivat niin hyvin.

Olin erittäin onnekas, että pääsin näkemään musikaalin alkuperäisellä miehityksellä. Näyttelijät ovat kaikki ihan käsittämättömän hyviä. Fanityttösydämeni pakahtui Rentin kahden alkuperäisnäyttelijän Idina Menzelin ja Anthony Rappin näkemisestä, mutta muutkaan eivät jääneet heidän varjoonsa. Elizabethin ystävää Katea esittänyt Tony-palkittu LaChanze toi juuri oikeaa toiveikasta asennetta hahmoonsa. Anthony Rapp ei selkeästi ole saanut Lucasin roolia vain, jotta tämä herkullinen Rent-yhteys saataisiin aikaan vaan hän sopii täydellisesti esittämään tätä lievästi neuroottista aktivistia. Lizin rakasta Joshia esittävällä James Snyderillä on juuri sitä poikamaista charmia yhdistettynä vastuuntuntoon, mikä tekee hänestä niin hurmaavan. Yleisesti ottaen kaikilla mukana olevilla näyttelijöillä on erittäin uniikit äänet, mikä saa heidät kaikki loistamaan kovasta kilpailusta huolimatta.

Jos sitten puhuttaisiin Idina Menzelistä. Kyllä, hän ansaitsee oman kappaleensa. Uskon, että musikaalin tarina olisi tarpeeksi vahva kantamaan ilman hänen kaltaistaan tähteä, mutta samalla uskon, että Idina Menzel nostaa koko homman ihan uusiin sfääreihin. Hän tekee Elizabethistä erittäin todellisentuntuisen hahmon – samalla sekä herkän että vahvan. Hänen äänensä on ihan käsittämätön. Välillä hän veti niin älyttömän hyvin ja korkealta, että teki mieli nostaa kädet ilmaan ja huutaa hallelujaa. Luonnollisesti tiesin hänen äänensä pystyvyyden jo etukäteen, koska omistan hänen levynsä ja olen seurannut hänen uraansa jo monta vuotta, mutta livenä se oli jotenkin vielä pysäyttävämpää. Joku oikeasti pystyy laulamaan noin ei ainoastaan livenä vaan kahdeksan kertaa viikossa noin livenä. Jösses. Yhdyn täysin teatterin ulkopuolella olevaan lainaukseen kriitikolta: Idina Menzel is a blazing supernova. Itse tosin lisäisin joukkoon myös jonkin voimasanan, niin kuin tehosteeksi. Tuntuu, etten vielä saanut arvostustani täysin ilmaistua, mutta riski ajautua ”Idina Menzel iik apuaa, slay gurl <333” –linjalle on aivan liian suuri.

Yhteenvetona: If / Then on erinomainen. Suosittelen ehdottomasti. Kaunis tarina ja kaunista musiikkia. Jostain syystä minulla on tunne, että tästä voisi jokin suomalainenkin teatteri pian kiinnostua ja uskon, että se voisi toimia hyvinkin.