Siirry pääsisältöön

Kylmä murha


Blogini elää! Olen syksyllä muuttanut työn perässä takaisin Pohjois-Suomeen ja vaikka meillä hieno teatteri onkin, ei se korvaa niitä kaikkia teattereja, joita pystyin Tampereelta käsin helposti saavuttamaan. En myöskään usein löydä näytelmistä tarpeeksi sanottavaa blogikirjoitusta varten, joten vaikka teatterissa olen käynyt, ovat mielipiteeni jääneet vain perheeni iloksi (/ärsytykseksi). Nyt minulla olisi kuitenkin sanottavaa.

Kylmä murha on trilleri täydellisestä murhasuunnitelmasta ja siitä miten parhaimmat suunnitelmatkaan eivät aina toimi. Näytelmän kahdessa näytöksessä on hyvin erilaiset tunnelmat. Ensimmäinen näytös on verkkainen ja keskittyy erityisesti murhan motiiveihin ja suunnitelman luomiseen. Tämä näytös toi tahdillaan mieleen pohjoismaiset rikosdraamat. Toisessa näytöksessä suunnitelma on toteutettu, mutta tulokset eivät ole ennakoidut, mikä johtaa tahdin vaihdokseen näytelmässä.

Näytelmää luonnehditaan psykologiseksi trilleriksi ja sanoisin sen olevan osuva kuvaus. Loppua kohti näytelmä sisältää useita nopeita juonenkäänteitä, jotka saavat katsojan aivot käymään kierroksilla ja yrittämään ennakoida seuraavaa mutkaa. Tämä voi johtaa joko siihen, että katsoja kokee loppuratkaisun todella tyydyttävänä, koska ei itse keksinyt sitä, tai siihen, että katsoja keksii oman loppuratkaisun, joka miellyttää häntä enemmän kuin mitä lavalla näkee, mikä johtaa pieneen pettymykseen, vaikka todellisesta lopusta pitäisikin. Itselleni kävi tämä jälkimmäinen, mutta en usko, että se olisi ollut mitenkään vältettävissä, koska olen suuri rikossarjojen ja true crime -podcastien kuluttaja ja olen myös käynyt yliopistossa kaksi rikostarinoiden analysointiin liittyvää kurssia eli olen ohjelmoinut itseni tällaiseksi.

Vaikka olen tavallista kriittisempi rikostarinoita kohtaan edellä mainitsemistani syistä, mielestäni Kylmä murha oli oikein hyvä näytelmä. Kemin kaupunginteatterissa siihen oli onnistuttu luomaan juuri oikeanlainen pahanenteinen tunnelma. Tarinan tapahtumapaikka eli huipputeknologialla varusteltu luksusasunto oli myös saatu tuotua lavalle hyvin uskottavasti.

On minulla kuitenkin myös syytä kritisoida näytelmää. Nämä syyt löytyvät itse tekstistä eivätkä niinkään toteutuksesta. Ensinnäkin tarina vaatii todella paljon erityisiä olosuhteita toteutuakseen: täysin tyhjä kerrostalo, asunto automatisoidulla teknologialla ja uhri, jota kenenkään ei pitäisi kaivata useaan viikkoon. Näytelmää katsoessa tulee väistämättä mieleen, että eikö olisi helpompiakin tapoja saada ihminen hengiltä. Toiseksi tarinassa otetaan esille jonkin yliluonnollisen voiman vaikutus asunnossa, mutta tämä ei vaikuta juoneen millään tavalla. Voisi ajatella, että se tuo tarinaan lisää arvaamattomuuden tunnetta ja ahdistavuutta, mutta mielestäni tarina ei kaipaa tuota lisää varsinkaan kun lopuksi sillä ei ole mitään merkitystä tarinan kannalta. Viimeinen ja mielestäni merkittävin puute tarinassa on se, että naishahmot rajoittuvat yhteen lavalla esiintyvään ja toiseen tarinassa mainittuun. Mielestäni tarina olisi saanut uusia ulottuvuuksia ja hyötynyt useammasta juoneen aktiivisesti osallistuvasta naishenkilöstä. Omassa päässäni kehittelemäni vaihtoehtoinen loppu tarinalle liittyikin juuri tähän asiaan, mutta en ala nyt tänne kirjoittelemaan omia versioitani juonesta.

Tiivistetään tähän loppuun vielä, että suosittelen Kylmä murha -näytelmän katsomista. Minun on vielä pakko huomauttaa, että näytelmässä esiintyy runsaasti tekoverta, joten ota tämä huomioon, jos sinulla on verikammo

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kinky Boots (Oulun teatteri)

 Kinky Boots näillä leveysasteilla? Voi jukranpujut! Olen päässyt näkemään tämän musikaalin jo aiemmin Helsingissä (lue siitä täällä ) sekä uudelleen tuon produktion siirryttyä Tampereen työväen teatteriin (näköjään silloin olin liian laiska kirjoittamaan aiheesta). Tällä kertaa nappasin puolisoni mukaan ja innoissani halusin nähdä, mitä Oulun teatterilla on teokselle annettavaa. Kinky Boots kertoo epätodennäköisistä liikekumppaneista Charliesta, jolla on kädet täynnä talousvaikeuksissa kamppailevan tehtaan pyörittämisessä, ja Lolasta, joka on upea drag queen, jonka jaloista puuttuvat näyttävät kengät, jotka kestäisivät aikuisen miehen painoa. He yhdessä mullistavat Charlien suvun kenkätehtaan maailman, oppivat yhdessä toisien ja itsensä hyväksymisen tärkeydestä, työstävät kipeää isäsuhdettaan ja tietysti tuovat maailmaan upeita kenkiä. Kuva: Kuva Janne-Pekka Manninen / Oulun teatteri Musikaali käsittelee sukupuolen performatiivisuutta kenkätehtaan työntekijöiden k...

Wicked: For Good

Vuoden odottelun jälkeen molemmat Wickedin elokuvaosat ovat vihdoin julki. Hurraa! Vai lisäänkö sittenkin kysymysmerkin tuon edellisen huudahduksen loppuun? En käy tässä postauksessa tarkasti elokuvan juonta läpi, mutta viittaan moniin yksityiskohtiin, joten tämä olkoon virallinen spoilerivaroituksesi. Tämä ei ole kaikkein koherentein kirjoitukseni, mutta varmaan näkyy, että minulla oli vain tosi kova tarve päästä puhumaan tästä elokuvasta. Olin  ja olen edelleenkin erittäin tyytyväinen elokuvakaksikon ensimmäiseen osaan. Valitettavasti joudun kuitenkin sanomaan, että tämä jälkimmäinen puolisko jätti kylmäksi. Siinä missä ensimmäinen osa seisoi omilla jaloillaan omana elokuvanaan ja jopa vastaa joihinkin näyttämömusikaalin jättämiin juonellisiin kysymyksiin, Wicked: For Good tuntuu samalla sekä pöhöttyneeltä että kiirehdityltä kokonaisuudelta. Lavamusikaalin toisen näytöksen kesto on yli tuplattu, mutta lisätyt asiat tuntuvat usein vääriltä ja toisen näytöksen poukkoilev...

Elli Immo

Kemin kaupunginteatteri oli jo nuoresta alkaen lempipaikkani kaupungissa. Siksi sen koettelemukset ovat olleet hyvin kivuliasta seurattavaa viimeisinä vuosina. Kaupunginteatterin tuhkista nousee kuitenkin Kemin teatteri ja en voisi olla asiasta iloisempi. Ensimmäinen vierailuni kunnian sai murhatutkinnasta kertova uusi näytelmä Elli Immo. Elli Immo -näytelmä kertoo nimensä mukaisesti vuonna 1955 Kemissä murhatusta 20-vuotiaasta Elli Immosta, jonka murhaa rikoskirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo alkavat tarkastella uudelleen. Tutkinnassa paljastuu paljon laiminlyötyjä vihjeitä ja näyttää selkeältä, että asiaa on tarkoituksella peitelty. Mikä on ollut poliisin motivaatio pitää asia auki? Miksi moni aikalainen ei ole luottanut poliisiin? Kuva: Nina Susi / Kemin teatteri Näytelmä perustuu tositapahtumiin ja oikea tutkimusprosessi avasi Elli Immon murhatutkinnan uudelleen. Heidi Holmavuo on kirjoittanut myös tämän näytelmän käsikirjoituksen. Ennakkoon mietin, voiko kirjan ki...